mariasyvala Ubuntu; Olen, koska olemme.

Kuka suojelisi lasta lastensuojelijoilta?

Ennen vanhaan ei ollut konttauskypäriä!

Ei turvavöitä Wartburgissa!

Isät poltti norttia kerrostalokaksiossa!

Lasten suita pestiin saippualla!

Esiteinit katsoivat töllöstä Emmanuellea!

 

Ja silti me 1970-luvun lapset olemme elossa, vieläpä suhteellisen hyvissä voimissa ja vaurioittumattomina.

 

Suomen Kuvalehti julkaisi Kalle Kinnusen artikkelin Suomi, kieltojen maa. Jutun mukaan suositut, sylivauvojen äideille suunnatut Vauvakino-näytökset ovat uhattuina, koska niissä on esitetty myös alle 7-vuotiailta kiellettyjä elokuvia. Vauvat ovat siis periaatteessa saattaneet ”nähdä” elokuvia, joiden näkemiseen heillä ei ole ikää. Kasvatustieteilijän mukaan tämä voi aiheuttaa vaurioita.

 

Kirjoitin torstaina sivuilleni: ”Lastensuojelijat ovat jälleen varhaisesti valpastuneet. Toimittajan sanoin: "Äitien on oltava vauvojen kanssa kotona! Televisiokin on pidettävä kiinni! Ehkä valtion tulisi myös katkaista nettiyhteys asuntoihin, joissa saattaa olla vauva!" Jäämme enää odottamaan MLL:n, LSKL:n, Nuorten Ystävät ry:n ja Pelastakaa Lapset ry:n kantaa tähän kinkkiseen tilanteeseen.”

 

Tänään 5.5 Hesarin mielipideosastolla kirjoitti sitten Nuorten ystävät ry:n pääsihteeri Arja Sutela tästä ”lapsen edun vastaisesta” Vauvakinosta. Vauvojen vienti elokuvateatteriin on kuulemma turmiollista ja ”vain aikuisten etua” palvelevaa.

 

Arjan mielestä vauvan kehitys ei etene elokuvissa käymällä. Vauvalle leffailta ei tuo lepoa eikä virkistystä. Lapsen ei kuulu kulkea suurissa väkijoukoissa. Kirkkaat valot ja muut voimakkaat ärsykkeet ovat pahasta. Arja on myös vakavasti huolissaan lasten katselemista jääkiekko-otteluista, joissa on aggressiivinen tunnelma.

 

Olenko jotenkin pihalla, kun minä puolestani näen tällaiset lausunnot vakavana uhkana lapsuudelle? Vaikka lastensuojelutyötä tekevät lukuisat viisaat ihmiset, joukkoon mahtuu myös puritaaneja, jotka ajavat ”lapsen etua” ja ottavat asiakseen määritellä ”mahdolliset riskit”, siis vanhempia paremmin. Lastensuojelun vallankäyttö ilmenee juuri varhaisen puuttumisen politiikkana. Mutta millä oikeudella sitä tehdään – ja ennen kaikkea: millaisiin näyttöihin eli faktoihin pohjautuen?

 

Joskus muinoin vanhemmat olivat lastensa parhaat asiantuntijat. Nykyään lapsen edun asiantuntijuus on sosiaaliviranomaisten ja lastensuojelijoiden hyppysissä. ”Lapsilähtöisyydessä” ollaan menty jo liian pitkälle.

 

Nuorten ystävät ry on vuonna 1907 perustettu sosiaali- ja terveysalan asiantuntija- ja vaikuttajajärjestö, jonka keskuspaikka sijaitsee Oulussa. Järjestön omistama liiketoimintakonserni tuottaa esimerkiksi lastensuojelupalveluita. Järjestökonserni työllistää valtakunnallisesti noin 650 ihmistä. Sillä on koulukoti useine erillisyksiköineen, eri puolilla maata sijaitsevia toimipisteitä ja kymmeniä nuorten tukiasuntoja sekä 11 uutta perhekotia ja sijaishuoltopalveluja tarjoavaa yksikköä.

 

Järjestön Muhoksella sijaitseva koulukoti Pohjolakoti mainostaa tarjoavansa sijoitetuille nuorille ”kokonaisvaltaista huolenpitoa turvallisten aikuisten tukemina”. Se pääsi julkisuuteen lasten sulkemisesta betoniputkaan.

 

Lapsen etu? Mitä mieltä olet, Arja?

 

Entisaikojen lastenkasvatuksen huolettomuus näyttää nykyään edusvastuuttomalta, holtittomalta heitteillejätöltä ja lapsen turvallisuuden vaarantamiselta. Mutta ollaanko menty ojasta allikkoon: vaikuttaako nykyinen lastensuojelu valtakunnalliselta holhoamiselta? Jos ennen sai kuljeskella vapaasti pitkin mettiä ja rantoja, nykyään isä päivystää olan takana vaanimassa, ettei lapsi keinu liian lujaa.

 

Lastensatujakin sensuroidaan tai tulkitaan lapsen puolesta. Kolme pientä porsasta ei narraa sutta kiehuvaan vesipataan ja popsi sitä kuten alkuperäisessä sadussa, vaan susihukan peppu vähän kärähtää ennen kuin se luikkii tiehensä.

 

Lastensuojelu varjelee meidät pian hengiltä. Kaikkeen epäilyttävään pitää varautua neuroottisesti. Jatkuvasti ilmenee uusia pelkotiloja ja huolenaiheita, joilta kansalaisia on suojeltava. ”Hahmotonta pahaa" eli kaikenlaisten mahdollisten maailmojen oletettuja riskejä vältetään niin vimmaisesti, että varmuuden vuoksi Vauvakinokin pitää varmaan kieltää.

 

Sosiaalikontrollin alla lapset eivät saa oppia mitään "kantapään kautta". Tie lapsia varten on silotettu turvalliseksi, muutoinhan lapsiraukat menisivät rikki.

 

Ainakin, jos Arjaan on uskominen. Nyt hän on nimittäin jälleen puhunut: supermarketeissakin on liikaa vilinää ja basilleja.

 

Huokaus.

 

Hihitystä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

14Suosittele

14 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (23 kommenttia)

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Niin ja kuka suojelee nuoria poikia:
Koulussa seksikkäät opet aiheuttaa sen, että poikien veri pakkautuu ihan vääriin paikkoihin, ja näin aivot eivät saa tarpeeksi happea.
Se on vahingollista sekä aivojen, että oppimisen kannalta.

Huolestunut vaari

Käyttäjän tuomasheikkila kuva
Tuomas Heikkilä

Minusta monet mielenterveysongelmista johtuu siitä että lapset pyritään käärimään kuplamuoviin syntymästä saakka sillä lopputuloksella että lapsille ei milloinkaan pääse kehittymään minkäänmoinen todellisuudentaju.

kati sinenmaa

Allergiatkin johtuvat samasta syystä. Jos ihmiselle ei anneta siedätyshoitoa kaikissa asioissa eikä vähiten psyykkisesti, niin siitähän kasvaa ahdas mielinen suvaitsevainen

Käyttäjän elina kuva
Elina Moustgaard

Ahdasmielinen suvaitsevainen.

Parikymmentä vuotta sitten suvaitsevainen tarkoitti avarakatseista, nykyisin suvaitseva on synonyymi ahdasmielisyydelle. Käsitteet muuttuvat.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Psykologinen pitkäaikaistutkimus paljasti, että kaksi tai kolme traumaa lapsuudessaan nuoruudessaan kokeneet pärjäsivät elämässään paremmin ja heillä oli vähemmän mielenterveyden ongelmia, kuin niillä, joilla ei nuoruudessa ollut mitään traumaattisia kokemuksia. Traumaattiseksi kokemukseksi katsottiin mm. vakava sairaus, läheisen ihmisen kuolema tai vanhempien avioero. Tutkimus viittasi siihen, että traumoilla on eräänlainen rokotevaikutus, joka vahvistaa suojaa kolhuille myöhemmässä elämässä.

Jos taas traumaattisia kokemuksia oli enemmän, niin ne tuottivat selvästi haittaa myöhemmässä elämässä.

Käyttäjän mariasyvala kuva
Maria Syvälä

Mikko, jos sinulla on linkkiä ko. tutkimukseen, pistä ihmeessä! Juttelin joskus erään pätevän terapeutin kanssa. Hän sanoi, että asiakkaana ei ole koskaan ollut ihmistä, joka olisi vakavasti traumatisoitunut esim. Grimmin saduista, kauhuelokuvista tms. Sen sijaan potilaina oli useita sellaisia ihmisiä, joita oli lapsena ja nuorena hysteerisesti varjeltu kaikenlaisilta "pelottavilta" elämyksiltä.

Nythän satuja sensuroidaan, enkä pitäisi mitenkään kummallisena, että kirjastoihin tulisi K15 ja K18 merkinnät jonakin päivänä :) Ainakin kiukkuiset vanhemmat saattavat kuulemma käydä kirjastossa valittamassa, jos lapsi on lainannut dekkarin.

No, itse luin ehkä 11-vuotiaana kaikki juutalaisvainosta käsiini saamani kirjat (K78) ja olin aivan järkyttynyt, kun en tajunnut, miksi sellaisia asioita oli historiassa tapahtunut. Jälkeenpäin ajatellen olin tuolloin pikkulikkana varsin isojen kysymysten äärellä: kuoleman, pahuuden, käsittämättömyyden jne. Samaistin jotenkin itseni niihin kauhutarinoihin: ajattelin, että meidänkin perheelle olisi voinut jossain toisessa ajassa käydä niin. Itkin näitä asioita silloin iltaisin. Onneksi oli isä, jonka kanssa sain puhua peloistani. Enkä minä siis rikki mennyt.

Itse olen sitä mieltä, että normaalit elämänkriisit vahvistavat ja voivat lisätä empatiankykyä, mutta vain sillä edellytyksellä, että lapsi/nuori voi kokea ne turvallisesti vanhempiensa kanssa, siis että niistä puhutaan avoimesti kotona. Tämä on tällaista maalaisjärkiajattelua, joka ei pohjaudu tutkimuksiin, mutta näin mä koen.

Lauri Dammert

Lukutaidon opettaminen se vasta vastuutonta on. Lukutaitoiset lapsiraukat altistuvat iltapäiväivälehtien lööpeille, jotka ovat täynnä rikoksia, kuolemaa, seksiä ja merkillistä asennekasvatusta, kuten vaikkapa sellaista että "rohkeus" tarkoittaa riisuuntumista kameran edessä.

Martti Kassler

hyvä kirjoitus. 70-luvun lapsena, ulkona seikkailleena, olen täsmälleen samaa mieltä.

K Veikko

> Joskus muinoin vanhemmat olivat lastensa parhaat
> asiantuntijat. Nykyään lapsen edun asiantuntijuus on
> sosiaaliviranomaisten ja lastensuojelijoiden hyppysissä.

Vanhemmat neuvottomina kääntyvät asiantuntijoiden puoleen. Hyväntahtoiset poliitikot palkkaavat sopivaksi katsomiaan asiantuntijoita neuvomaan. Vain saadakseen poliittista etua. – Lasten kustannuksella.

Juuri näin ei pitäisi toimia.

Neuvottomuus, tietämättömyys ja ymmärtämättömyys ovat osa elämää. Tilanteita jotka on elettävä tullakseen täydellisemmäksi ihmisenä. Vastuulliseksi vanhemmaksi. Kun vastuu on ulkoistettu ei sitä ole kellään. – Ja lapset sisäistävät tämän asenteen viedäkseen sen edelleen seuraavalle sukupolvelle.

Michael Perukangas

Kun päivähoito onkin alun alkaen kehitetty naisten työssäkäynnin mahdollistajaksi, niin varhaiskasvatustiede taas on kehitetty työssäkäyvien vanhempien syyllistämiseksi ja kotonaolevien tylsistämiseksi. Nyt taas elokuvien ikäraja-asioista vastaavan mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksen (mikä nimi!) johtaja Leo Pekkalan mielestä vauvakinot pitäisi varmaankin lopettaa, koska hänen mukaansa siitä ei ole mitään todisteita, että elokuvat vaikuttaisivat alle kaksivuotiaisiin eri tavoin kuin yli kaksivuotiaisiin.

Tai siis vauvakino olisi varmaan ihan ok, edellyttäen että siellä esitettäisiin Teletappeja. Edellyttäen että kukaan aikuinen menisi sellaiseen tapahtumaan. En kyllä menisi Ben Stilleriä tai Adam Sandleriakaan vilkuilemaan, edes syrjäkarein. Sen sijaan kelpo draamalle on aina sijansa. Näin Oslon vauvakinoissa esimerkiksi Revolutionary Roadin tai Benjamin Buttonin uskomattoman elämän. Toki lasten audiovisuaalisistakin tuotteista voi oppia aikuisemmallakin maulla varustettuna tykkäämään, enkä tarkoita vain Olle Hellbomin filmejä. Minä ehdollistuin BBC:n leikki-ikäisten nukkeanimaatioon In the night garden norjaksi spiikattuna siinä määrin, että voisin katsoa sitä itsenäisestikin. Oikein hyvää elokuvailtaa, ja sen kunniaksi korkattakoon viinipullo!

Ei tietenkään vauvakinolta voi kohtuudella odottaa yhtä intensiivistä katsomiskokemusta kuin aikuisten elokuva-arkistolta. Ei se ole tarkoituskaan. Vauvakinon pääasiallinen tarkoitus on, että vauva tapaa muita vauvoja ja että hänen vanhempansa pääsee tapaamaan muita vanhempia. Näin melkein kokonaan ja melkein kunnolla Oslon vauvakinoissa esimerkiksi sotaelokuvan Max Manus, ja toki minua vähän mietitytti että tuleeko tuollaisesta ehkä trauma pojalleni, silloin vähän yli vuoden. No, tuskin vain. Elokuva ei poikaani kiinnostanut pätkääkään. Hän nimittäin kiipeili, juoksi, nauroi, söi, leikki, varasteli muiden lasten leluja ja syötäviä, ja sen, mitä ehdin hänen vahtaamiseltaan syrjäkarein nähdä, antoi ymmärtää että se oli genressään audiovisuaalisesti varsin hillittyä epookkia.

Lapset täällä Suomessa näemmä halutaan suojella kuoliaiksi. Mutta kuka ymmärtäisi suojella lapsia vanhemmiltaan, jotka saattavat tylsistyä ilman sosiaalisia kontakteja tai mitään tekemistä? Aloitettakoon suojelu varhaiskasvatustieteilijöiltä, jotka ovat näemmä unohtaneet miksi heille on annettu oikeus olla olemassa: heidän piti kuorruttaa se syy, miksi puolen ihmiskunnasta - naisten - piti päästä töihin.

http://perukangas.blogspot.com/2012/05/virikkeet-r...

Käyttäjän marjattahalkilahtiblogituusisuomifi kuva
Marjatta Halkilahti

Jaa-a. Kuka suojelisi?
Hyvä kymysys!

Ja kiitos. Hyvä kirjoitus!

Matias Härkönen

Suomessa on menty siihen, että suurin loukkaantuja päättää mitä saa ja ei saa tehdä. Yksittäisten ihmisten mielettömistä ajatuksista tulee mittari sille mikä on oikein ja väärin. Media ruokkii ilmiötä nostamalla näitä "ääri" ajattelijoita jatkuvasti esille.

Heli Hämäläinen

Ymmärrän toki tarpeen suojella lasta, mutta eivätkö nämä vauvoille vaadittavat aistideprivaatiokammiot ole jo vähän liikaa vaadittu?

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Muistaakseni 8 tuntia on lyhin aika, jonka jälkeen alkavat hallusinaatiot, kun mahdollisimman monet aistimukset on estetty. Koejärjestely oli ruuminlämpöinen kylpy pimeässä pehmeästi sidottuna. Pimeä pehmeä koppi vaati 24 h ennen kuin mieli alkaa kehittää omia ärsykkeitään hallusinaatioiden muodossa.

Kärjistyksesi oli tehokas. Ilmeisesti lapsista pitäisi kasvattaa hulluja.

Käyttäjän jenni kuva
Jenni Lavikka

Mennyt ihan naurettavaksi tämä touhu!
Itse olen katsonut lapsena vaikka mitä elokuvia ja myönnän, että joskus tarvitsi tarkistaa kaapit "mörköjen" varalta, ennen kuin kävin nukkumaan. Opin kuitenkin hallitsemaan pelkoa. Lopulta pimeässä metsässä taskulampun kanssa liikkuminen ei tuottanut ongelmia yms.

Liikaa ei pidä lasta suojella. Lapsi kasvatetaan elämää varten, ei itseä.

Hyvä kirjoitus!

Käyttäjän elina kuva
Elina Moustgaard

Jenni, tykkään Sinun kirjoituksia kybällä, toivon lisää sinunlaisuuttasi!

Anis Harran

Hysteerinen holhoaminen on aikamme syöpä. Oikeastaan kolikon toinen puoli siitä että aikamme jättää lapset ja nuoret heitteille kieltäytymällä kaikesta vastuusta ja vaatimalla sitä aina joltain muulta.

Käyttäjän Milleniar kuva
Miikka Välimäki

E r i t t ä i n hyvä kirjoitus.

Timo Härtsi

Taitaa tässä maassa maalaisjärki olla nykyään katoava luonnonvara.

Toimituksen poiminnat