mariasyvala Ubuntu; Olen, koska olemme.

Onx pakko vuorovaikuttaa jos ei taho?


Sijaisuutta päiväkodissa hoitanut nuori nainen sanoi joutuneensa kuuntelemaan tarhantätien kasvatustieteellisiä päivittelyjä hoitolapsista. Tarhantädit olivat tärkeän näköisinä pohdiskelleet nelivuotiaan pojan railakkaita leikkejä: ”Se varmaan johtuu siitä, et se äiti ei niinku sillai näe tota lasta.”

 

Toisen päiväkodin työntekijän tekemässä lastensuojeluilmoituksessa huolena oli väsynyt äiti, joka ei ollut pukeutunut riittävän siististi kevätjuhlaan (toim. huom. hänellä oli yllään mustat housut ja punainen villapaita). Huoli oli herännyt, kun poika oli leikkinyt pyllyleikkejä, minkä jälkeen hän oli kiivennyt äitinsä syliin pussailemaan äidin poskea.

 

Eräällä huostaan otetulla tyttövauvalla epäiltiin äitiallergiaa. Asiantuntijoiden mukaan lapsi sai ihottumaa aina äidin tapaamisen jälkeen oltuaan äidin lähellä. 

 

Sen sijaan, että keskusteltaisiin lapseen kohdistuneesta vakavasta vaarasta, lastensuojelu on muuttunut löysäksi puheeksi lapsen oireilusta, vuorovaikutuksesta, kiintymyssuhteesta, arjen struktuurista ja riittävästä vanhemmuudesta. Vakuuttavuuden tueksi huostaanottohakemuksiin kirjataan ylös epäolennaisia seikkoja, joilla koetetaan perustella hataraa määritelmää ”herännyt huoli”.

 

Varhaisen puuttumisen nimissä vanhemmuuden areenat on vallattu perheenjäsenten välisen vuorovaikutuksen taukoamattomalla arvioinnilla. Lasten luontaista päätöntä kohellusta psykologisoidaan virallisin sanankääntein vauvasta lähtien. Havainnot tallentuvat neuvolatietoihin, tarhojen varhaiskasvatussuunnitelmiin, koulun Wilma-järjestelmään – ja lopulta yhä enenevässä määrin myös lastensuojelun tietokantoihin pääsääntöisesti kielteisinä kirjauksina.

 

Kukaan ei kysy, miten lapset kestävät olla lapsia, kun heidän sielunliikkeitään tarkkaillaan aamusta iltaan, yhteiskunnan kaikilla alueilla.

 

Hoitotahojen ja sosiaalityön kiinnostus on siirtynyt tosiasioista erilaisten ennusmerkkien, riskien ja uhkakuvien metsästämiseen. Lasten kanssa työskentelevät ammattilaiset muistuttavat jo dekkarikirjailijoita ja ”Etsi kuvasta viisi virhettä” –piirrosten laatijoita. Silmiin katsomisen ”intensiivisyys” on paljastavinaan asiantuntijalle, huomioiko äiti riittävästi vauvan tarpeita, tunnistaako tämän tunteita ja toimiiko hän vastavuoroisesti.

 

Tässä muutamia otteita ihmisten lastensuojeluasiakirjoista:

 

”Hoitajan mielestä vauva liian kiltti.”

 

”Tarhassa on ilmennyt, että lapsen (2-vuotias) on vaikeaa odottaa vuoroaan ruokailussa. Kun muut lapset ottivat 1–2 kurkunpalaa, lapsi otti 4 palaa!”

 

”Mieliala: iloinen, pirteä lapsi. (Vähän liiankin pirteä – saako hän huomiota sillä käytöksellä?)”

 

”Tiskipöydällä oli tiskiä.”

 

”Ja olohuoneen pöydällä oli puoliksi syöty kana.”

 

”Menen laittamaan kenkiä jalkaani. Ovelta sanon vielä, että mielestäni perhetyöllä olisi voinut auttaa perhettä, mutta näin ollen työskentelyn edellytyksiä ei ole.”

 

Jäyhät suomalaiset eivät koskaan ole joutuneet vuorovaikuttamaan niin täysipäiväisesti kuin nykyään. Small talkiin, verbaaliakrobatiaan ja muuhun käsitekiehnaamiseen pakotettu metsäläiskansa on vuorovaikuttanut itsensä uuvuksiin: vilkaiskaa vaikka sairauspoissaolotilastoja.

 

Ei sen siunaamaan rauhaa siis, saatana.

 

Vähemmästäkin vuorovaikuttamisesta väsähtää. Nyt tarvittaisiin kiireesti uuden aikakauden ammattilaisia. Sellainen on Sirpa, tolkun neuvolantäti. Hän totesi minulle muutama kuukausi sitten: "Ei o pakko vuorovaikuttaa jos ei taho. Kun tut seuraavan kerran, niin ei vuorovaikuteta yhtään, jooko.”

 

Voi miten helpottuneeksi tunsinkaan oloni! Kävelin neuvolasta kotiin ja olin näkevinäni kaikkialla liikehuoneistojen (niitä on Siurossa läjäpäin) ikkunoissa mainoksia:

 

”Vähäpuheisten stand up –iltamat tiistaina!”

 

”Tuppisuiden torstaitanssit huomenna!”

 

”Täällä emme arvioi vanhemmuuttasi! Terv. Linnavuoren Varhaiskasvattajat ry.”

 

”Psykologiatutka suljettu perjantaisin – tervetuloa tien päälle. Nokian poliisi.”

 

”Syykkisesti häiriintyneen enemmistön retriitti kirkkopyhänä!”

 

Hemmetti. Sellaisen maailman minä haluaisin lapsilleni jättää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

16Suosittele

16 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Onks pakko olla kiltti jos ei taho?

Jossain määrin on oltava kiltti. Jossain määrin saa olla tuhma.
Normaaliin lapsuuteen kuuluu molemmat.

http://www.youtube.com/watch?v=lFiqMm6520w

Käyttäjän ilikka kuva
Ilkka Partanen

Kannattaa lukea sellainenkin kirja kuin Älkää säätäkö päätänne - häiriö on todellisuudessa: Suomalaisen psykokulttuurin kritiikki.

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Vuonna 2011 lastensuojelun laitos- ja perhehoito maksoi kunnille 649 miljoonaa euroa. Vertailun vuoksi lukiokoulutus maksoi samana vuonna 651 miljoonaa euroa. (Kuntien ja kuntayhtymien brutto- ja nettokäyttökustannukset vuonna 2011, Lähde: Tilastokeskus, Talous- ja toimintatilasto /Kuntaliitto.)

Tiedossa ei ole, koostuuko lastensuojelun summa pelkästään laitos- ja perhehoidosta, vai onko siinä mukana myös kaikki lausunnot ja yhteistyöryhmät. Kun tämä nyt kuitenkin on näin suuri toimiala, sillä tai sen liepeillä toimivat ammattihenkilöt tietysti pyrkivät luomaan omaa professionaalista identiteettiään ja kehittämään omaa tieteellisen kuuloista ammattikieltään.

Käsitteillä on tieteellinen perusta, kuten kiintymyssuhde-puheen taustalla on John Bowlbyn kiintymyssuhdeteoria, joka perustuu brittiläisen psykiatrin ja psykoanalyytikon John Bowlbyn ajatuksiin ja tutkimuksiin 1960- ja 1970-luvulta. Näitä, osittain varsin vanhoja tulkintatapoja, opetetaan varhaiskasvatuksen ammattipätevyyden antavassa koulutuksessa. Kuitenkin kun pyöritetään rikkinäistä puhelinta yliopistotasolta ruohonjuuritason toimintaan, alkuperäiset ajatukset saattavat vääristyä tunnistamattomiksi, ja toisaalta ihmiset ovat hyvin väärässä, jos he kuvittelevat, ettei maailmassa olisi muita, ja mahdollisesti tuoreempiakin tieteellisiä näkemyksiä.

Kaiken kirjaaminen, raportointi ja käsittely tulee hyvin kalliiksi.

Martti Laines

Auerin veljen sijaiskodissa asuvista lapsista maksetaan veljelle ~9k€/kk. Kolme tonnia per sijoitettu nuppi. Kuntien asiantuntijat eivät osoittaneet erityistä hämmästystä summista. Ei ihme jos lastensuojelu maksaa kunnille. Verorahat kun ovat löysää - ei kenenkään - rahaa, sitä on helppo jakaa ja käyttää.

Käyttäjän mariasyvala kuva
Maria Syvälä

Ilari kiitos olipa hyvä kirjoituksesi!
Tosiaan tuo noin 650 milj. euroa (arvio on varsin varovainen tosin) kattaa sijaishuollon kulut. Avohuollon kuluista ei ole edes olemassa tarkkaa tietoa, mutta se on paljon pienempi. Esimerkiksi avohuollon "tuki"toimena järjestetyistä vanhemmuudenarviointi- ja perhekuntoutusjaksoista, joita monet yksityiset firmat ja lastensuojelujärjestöt järjestävät (ja joihin perheitä on painostettu kuukausiksikin) ei ole mitään tietoa. Emme siis tiedä, paljonko kunnat näistä ulkoistetuista yksityispuolen palveluista maksavat, kuinka moni asiakas osallistuu arviointeihin/kuntoutuksiin vuodessa ja millaisia käyttäjäkokemuksia ko jaksoista on saatu. Mitään selkeitä pelisääntöjä, standardeja, laatukriteereitä saati selkeää ohjeistusta ei ole sille, miten vanhemmuutta arvioidaan - ja kuka arviointiin on pätevä osallistumaan.
Minäkin ajattelen, että "kaiken kirjaaminen, raportointi ja käsittely tulee hyvin kalliiksi" - ja samalla se vie aikaa pois ihmisten kohtaamisesta ja aidosta dialogista. Papereita pyörittelemällä tukea tarvitsevat ihmiset eivät saa apua.
Lastensuojelun professionalisoitumisesta: ennen varsin marginaalinen ammattikunta on nykyään kasvanut näkyväksi ja vaikutusvaltaiseksi organisaatioksi. Ammattikielen kehittäminen on kaiketi tärkeätä alan uskottavuuden ja vakuuttavuuden vahvistamiseksi.

Käyttäjän kariilkkala kuva
Kari Ilkkala

Terve,

paras aloitus ja ketju todella pitkään aikaan!

Ja tämä systeemi uusintaa (sic, argh!) itseään, todellisia tarinoita ei koskaan saada suuren yleisön tietoon salassapitovelvollisuuden vuoksi.

Anna-Leena Nieminen

Sitä se lainsäädäntö- ja verotusmonopoli eli pakkovalta teettää...

Käyttäjän mariasyvala kuva
Maria Syvälä

Salassapito: yhä useammat kansalaiset näyttävät ls-asiakirjansa esim. aiheesta kiinnostuneille toimittajille. Sieltä se löytyy; viranomaiskanta (="emme voi salassapidon takia kommentoida"), sanasta sanaan, kaikki perustelut, eikä mikään asiakkaan kannalta kielteiseksi koettu jää koskaan mainitsematta - postiiviset seikat kylläkin. Tähän paperitarinaan voi verrata ihmisten, heidän läheistensä ja heidän puolellaan olleiden viranomaisten ja hoitajien versioita tapahtumista.

Käyttäjän TimoKalliokoski kuva
Timo Kalliokoski

Arkijärki ja toleroiva suhtautuminen elämän koko kirjoon ovat katoamassa. Kaikkea analysoidaan ilman pienintäkään kykyä siihen. Ja kaikki tämä tehdään Joka paikassa roikkuvan orjuuden ja ahneuden pilven alla, jonka kaikkiallinen taloustuijotus tuottaa höyrystäessään sielumme ja yhteisyytemme.

Jouni Nordman

Taitaa olla SSuomessa tarvetta suuresti maalaisjärjelle, joosa näm ylikoulutetu analysoijat eivat tiedä mitään.

Anna-Leena Nieminen

Naulan kantaan.

Eikä vain ylikoulutetuilla vaan tavallisilla ihmisilläkin vaikuttaa maalaisjärki olevan tuntematon käsite nimittäin sain kommentin jossa sanottiin että "maalaisjärkeä ei ole edes olemassa"

Sanoisin että valtion harjoittaman aivopesun huippu...

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Lapsellinen aivopesun hokija..

Anna-Leena Nieminen Vastaus kommenttiin #13

Postmoderni, demokraattinen hyvinvointivaltiojärjestelmä kasvattaa moraalista relativismia ja olet kommenttiesi mm. "maalaisjärkeä ei ole edes olemassa" ja näkemyksiesi mm. "totuus on suhteellinen käsite" perusteella tyypillinen esimerkki ja todiste siitä.

Leila Holmstedt

Se on vaarallista, kun lasten ja vanhempien välistä vuorovaikutusta analysoivat ihmiset, joilla ei ole siihen riittävää pätevyyttä. Aina kun arvioidaan, pitäisi olla arvioimasssa ihminen, joka tietää, mitä arvioidaan, miten se tehdään ja etenkin mihin se perustuu. Diskurssit kotona, päiväkodeissa ja sosiaalitoimistossa tapahtuvat aina eri konteksteissa, ja siksi on selvä juttu, että toinen puhuu puusta ja toinen metsästä. Huolestuttavaa on, että näiden puheiden ja arvioiden perusteella tehdään ihan oikeasti päätöksiä, joilla puututaan toisten ihmisten elämään. Mietin päiväkodintätien ja sossujen ammattietiikkaa: itse en ainakaan haluaisi omalla toiminnallani tahallani aiheuttaa vahinkoa sinne missä sitä ei ole.

Käyttäjän mariasyvala kuva
Maria Syvälä

Sain juuri viestin äidiltä, jota haastattelin kirjaani (julkaisen luvallaan):

"Uskomatonta mutta totta... koulupalaverissa tuli uusi "huoli" lapsesta kun rehtori perusteli lastensuojeluilmoitustaan liittyen kohtaan "lapsi on vaaraksi itselleen". Kun kysyin, voiko hän avata asian, rehtori vastasi, että lapsi voi kiihtyessään vaikka KOMPASTUA. (Anteeksi??? Tällä perusteella siis on nyt kiireesti tehtävä lastensuojeluilmoitus Suomen jokaisesta alaikäisestä lapsesta, eikö?)

Kohdassa "oppilas on vaarallinen opettajia kohtaan" kysyin, mitä tarkoittaa, ja esiin nousi yksi episodi, jossa poikani teknisen työn tunnilla oli opettajan kanssa joutunut sanakopuun ja haistatellut opettajalle. Opettaja oli tuntenut olonsa turvattomaksi, kun poika oli LIIKEHTINYT LEVOTTOMASTI. Opettaja käski pojan ulos, jonka jälkeen poika oli vielä mennyt ikkunaan taakse jä näyttänyt keskisormea!

Nämä "huolet" lähtevät tänään taas sosiaalitoimeen. Noilla huolilla saadaan jo kiireellinen sijoitus aikaiseksi. On tässä heille oiva tilaisuus tulla kostamaan - lapsen auttamisesta viis..."

Leila Holmstedt

Jäin miettimään tuota tarinaa, josta kerroit Maria. On tietenkin kärjistämistä sanoa näin, mutta on todella huolestuttavaa, jos kouluissa on moisia vastuuta pelkääviä heikkohermoisia hapattajia. Heikkohermoisia siksi, että aikuisen, joka on hakeutunut töihin lasten pariin, on pystyttävä myös Kohtaamaan ”huolta” aiheuttava lapsi. Ainakin ennen vanhaan Aikuinen sai lapset kuriin eli pystyi asettamaan rajat, joiden sisällä on turvallista toimia. Vastuuta pakoilevia siksi, että ”huolen” siirtäminen toisen instituution hoidettavaksi on juuri sitä: vastuun pakoilemista. On totta, että pieni osa porukasta vaatii järeämpää asioihin puuttumista, mutta normaalin vaihtelun piiriin kuuluvia ihmisiä pitäisi pystyä auttamaan normaaleilla keinoilla. Keinoista järein, lastensuojeluilmoitus, on aina väkivaltaista puuttumista ihmisten Elämään. Sitä ei soisi turhaan käytettävän. Eihän naapureista saa tehdä rikosilmoitustakaan turhaan. Eikä edes Herran nimeä saa lausua turhaan. Tuntuu, että lastensuojelusta on tullut heikkohermoisten ihmisten (aivan ammattikunnasta riippumatta) ylireagointia, kun yritetään välttää vastuun kantamista viimeiseen saakka.

Käyttäjän uninenmies kuva
Tuomo Niemelä

Karua luettavaa Syvälä tekstisi ovat olleet.

Jossain Ilkka Partasen viitteestä lähteneillä sivuilla spekuloitiin pitkälle kouluttautuneiden naisten turhautuneella vallantarpeella. Taidan olla tänään myös niin hullu, että nostan esiin standardipelon, joka liittyy "sivistymättömään ja kouluttautumattomaan" kansanosaan, joka saa paljon valtaa.

Lastensuojelussa on resurssipulan takia paljon epäpäteviä, mutta ennen kaikkea minua kiinnostaisi, monellako heistä on lapsia? Pätevyys tulee ilmeisesti ihan vaan yliopiston papereista. Minkä voi ajatella olevan ongelma Suomessa yleisemminkin.

Toimituksen poiminnat