*

mariasyvala Ubuntu; Olen, koska olemme.

Lähdekritiikitön viranomainen – epäilyttävä kunnes toisin todistetaan

 

Nettipoliisi Jarno Saarinen kirjoittaa blogissaan lähdekritiikin puutteesta. Hän viittaa jutussaan tapaus Kurhelan kaksosiin: ”Tuosta mainitsemastani videostakin kovin moni näyttää uskoneen, että kuvaus on aukoton ja tyhjentävä kuvaus koko prosessista. Tuomio on jaettu pelkästään yhden näkökulman perusteella.”


Juuri tämän takia menin toimittajana tapaamaan Kurhelan perhettä. Asuin perheessä kaksi vuorokautta. Yhdessä kävimme läpi lastensuojelun asiakirjoja. Katselin julkaisemattomia tallenteita kuten mm. kohuvideon kokonaisuudessaan. Kuuntelin vanhempien ja poliisien välisen 15 minuutin kestoisen puhelutallenteen. Lisäksi haastattelin perheen lähipiiriä. Jutun teko kesti viikon. Sinä aikana Suomessa sijoitettiin kiireellisesti 77 lasta.


Perussuomalainen oli ainoa lehti, jota tämä perheen tarina eli tapauksen taustoittaminen kiinnosti. Jutun luki kolme huippujuristia ennen julkaisua, minkä seurauksena kaksi tunnistetietoa jätettiin pois. Juttu julkaistiin videohaastatteluineen päivää ennen nettipoliisi Jarno Saarisen kirjoitusta.


Kirjoituksessaan Saarinen sortuu samaan kuin kohde, jota hän kritisoi. Nettipoliisin teksti kommentteineen on mustavalkoinen, koska siitä ei jää epäselväksi, kenen puolelle hän on asettunut.


Saarinen nimittäin ”ei ala arvioimaan toisen viranomaisen tekemisiä”, mutta viranomaistoiminnan kyseenalaistamista hän kuitenkin ottaa asiakseen arvioida ylhäältäpäin. Tämän kantansa hän on muodostanut tapauksen taustoja tuntematta. Hän perää nettikirjoittajien motiiveja ja maalaa samalla itsensä nurkkaan. Siksi Saarisen kirjoitukseen kannattaa kohdistaa voimakasta lähdekritiikkiä.


Olen tutkinut lastensuojelua kahden vuoden ajan toimittajana ja kirjailijana. Näkökulmani on ollut heppoisin perustein tehdyissä lasten sijoituksissa. En ole koskaan sanonut, etteikö lastensuojelua tarvittaisi tai etteikö olisi olemassa erittäin hyvää lastensuojelutyötä.


Mutta toisessa ääripäässä on sosiaaliviranomaisten kaltoinkohtelemia kansalaisia. Näitä ”yksittäistapauksia” on liikaa. Tästä kertoo lastensuojeluasioihin yli kahden vuosikymmenen ajan erikoistuneen varatuomari Leeni Ikosen uutuuskirja Salassa pidettävä 


Havaitsin, että eri puolella Suomea työskentelevät lastensuojelun työntekijät saattoivat käyttää samansisältöisiä ilmauksia kuvatessaan perheen elämää ja nämä kuvaukset siirtyivät hallinto-oikeuden oikeudenkäyntiaineistoiksi. Perheet kertoivat liian usein sellaisesta viranomaisen toiminnasta, joka näyttäytyi mielivaltana. Lakimieheltä apua hakeneiden tapaukset näyttivät tarkoitushakuiselta vääristelyltä lapsen tilanteesta.”

 
Kirjassaan Ikonen esittelee syytösstrategioita, jotka pohjautuvat psykologian ja sosiaalityön dosentin Bo Edvardssonin tutkimuksiin ja julkaisuihin. Moni lastensuojelun käyttämä syytösstrategia toteutui Kurheloiden perheen kohdalla. Tässä esimerkkejä:

 
> Olettamusstrategia:
jos minkäänlaisia todisteita ei ole, voidaan esittää olettamus, että lasta kohdellaan huonosti. Mikä tahansa tieto voidaan tämän jälkeen tulkita todisteeksi tai jopa näytöksi siitä, että olettamus pitää paikkansa. Kaikki vaihtoehtoiset olettamat hylätään.

> Käytetään perheestä tai asiakkaasta nimikkeitä: puhutaan esimerkiksi ”kriisiperheestä”, ”hoidon tarpeesta”, ”tuen tarpeesta”, ”keinoista” ilman asiaperusteita. Sanoja käyttämällä voidaan monin tavoin vihjata esimerkiksi ”lapsen on aikaisemmin epäilty joutuneen pahoinpitelyn kohteeksi”.

> Virheiden ja puutteiden etsintä vanhemmista esimerkiksi tekemällä kotikäyntejä tai haastattelemalla johdattelevasti.

> Tiedon esittäminen kielteisessä yhteydessä: jotkut arkipäiväiset ilmiöt muuttuvat lukijan mielessä kielteiseksi, kun ne esitetään kielteisessä yhteydessä. 


> Hankitaan lapselta haluttuja vastauksia
käyttämällä ennakko-olettamaa, johdattelevia ja painostavia kysymyksiä. 


> Konformismin periaate:
tutkittavien henkilöiden tulisi mukautua tutkijan moraaliin ja sosiaalisiin käsityksiin. Usein vanhemmille ei anneta oikeutta poiketa siitä, mitä sosiaalitoimisto pitää oikeana moraalina ja käyttäytymisenä.  


> Asiakkaan voimavarojen vähättely, minimointi tai pois jättäminen
: vanhempien ja lapsen ja epävirallisen tukiverkon resursseja tutkitaan yleensä hyvin vähän, jos lainkaan. Sosiaalityöntekijöiden mukaan ne on usein tietoisesti jätetty pois, jotta juttu voitettaisiin lastensuojelulautakunnassa tai oikeudessa.


Tällä vuosituhannella lastensuojelu on kasvatettu jättimäiseksi, poliisia paljon suuremmaksi organisaatioksi. Pelkän sijaishuollon menot maksavat enemmän kuin poliisitoimi.

 
Poliisi liittyy lastensuojeluun siten, että se antaa virka-apua sosiaalityöntekijöille. Poliisi myös tekee eniten lastensuojeluilmoituksia: arviolta noin 30 000 vuodessa. Halutessaan poliisi tekee ilmoituksen jopa vanhempien perheriidasta, vaikka kotona ei olisi sillä hetkellä yhtäkään lasta. Moinen paperinpyöritys on ruuhkauttanut paitsi poliisin jo ennestään kuormitetun organisaation myös lastensuojelun, joka ei aina ehdi auttaa todellisessa hädässä olevia lapsia.


Lastensuojelutoimet eivät automaattisesti johda huostaanottoon, sanotaan. Eivät tietenkään, mutta monia perheitä sijoitus koskettaa. Mikäli kiireellisten sijoitusten määrä pysyy nykytasolla, joutuu viitisen prosenttia lapsista sijoitetuksi jossakin vaiheessa elämänsä varrella. Arviolta joka kolmannen suomalaislapsen asioita käsitellään joskus lastensuojelussa. (Lähde.)


Elämme maassa, jossa on epämääräinen mahdollisuus joutua selän takana tehdyn nimettömän ilmoituksen kohteeksi, ilmoituksen, jossa epäillään vaikkapa isän pahoinpidelleen lapsia.

 
Entä jos epäilyksen alla olisit sinä?

 
Sinun pitäisi vain todistaa toisin, ettet ole hakannut lapsiasi. Vaikka lapsissa ei olisi koskaan ollut pahoinpitelyn merkkejä ja saisit syyttämättäjättämispäätöksen, sinua ei vieläkään uskottaisi.

 
Lapsesi otetaan huostaan. He ilmaisevat selkeästi mielipiteensä: toinen pojistasi karkaa kotiin koulusta, kun avustaja on erehtynyt pikkuisen kääntämään päätään pois. Toinen poika taas lähtee käpälämäkeen lastenkodista, jolloin ohjaaja huutaa perään: "Minne menet?" Kärppäpipo vain vilahtaa, kun poika vastaa: "Kotiin!"


Illalla poliisi tulee noutamaan lapsesi kesken biljardin pelaamisen, kuten tapahtui Kurheloilla. Muut lapset katselevat totisina ja silmät suurina, vieretysten ruskealla nahkasohvalla, kuinka kahta kirkuvaa, sohvan taakse piiloutunutta veljeä viedään. Lapsesi näkevät painajaisia. Nelivuotias kuopuksesi kuiskaa iltaisin vaimollesi: "Mua pelottaa, jos joku tulee tänne.”


Sinä olisit kuvannut videolle hätähuudon, koska et muuta voinut. Halusit oikeutta, jota et vielä ollut saanut. Julkaiset videon. Ihmiset katselevat sen. He eivät kysy, miksi sosiaalityöntekijä antoi poliisin hoitaa likaisen työn eikä lohduttanut lapsia. Sen sijaan he syyttävät sinua, kuinka saatoit olla niin hullu, ettet lohduttanut lapsiasi lähdön hetkellä, toiminut maltillisesti kuin viilipytty ja hymyillyt hillitysti lastesi noutajille.

 
Kansalaiset ovat siten ottaneet käyttöönsä uuden syytösstrategian, joka on sinulle tuttu jo huostaanottohakemuksesta: ”Kriittisyys osoituksena psyykkisestä häiriintyneisyydestä: viranomaisten kritisointia käytetään usein todisteena psyykkisestä häiriintyneisyydestä ja vanhemman kyvyttömyydestä vanhemmuuteen.”


Ja: ”Korkeampien vaatimusten strategia: vanhemmalle tai lapselle asetetaan korkeammat vaatimukset kuin muille ihmisille.”


Sitten päästät toimittajat kotiisi. Näytät avoimesti ja rehellisesti kaikki asiakirjasi, josta toimittajat voivat tarkistaa joka ikisen lastensuojeluilmoituksen taustan, huostaanoton syyperusteet, avohuollon kertomukset… Kaikki kannaltasi raskauttava aineisto löytyy kirjoista ja kansista eli juuri se kaivattu ”toisen osapuolen kertomus” = viranomaiskanta, päivitetty versio.


Juttuja julkaistaan. Palaute on tätä: "Noi vanhemmat on niin samannäkösii et nehän on sisaruksii... kuka hullu tekee kymmenen lasta yök... jotain täs vielä salataan, ei tää voi Suomessa olla menny näin, kun tää ei vaan voi Suomessa olla menny näin."


Alunperin kohuvideota kauhistelivat netissä ihmiset, jotka pitivät virkavallan puuttumista liiallisena. Heitä arvosteltiin tunteenomaisuudesta, puolueellisuudesta ja siitä, etteivät he voineet tuntea tapauksen taustoja. Mutta eivät taustoja tunteneet hekään, jotka lähtökohtaisen puolueellisesti epäilivät Kurhelan perhettä ja puolustivat virkakoneistoa.


Juuri siten toimii järjestelmä, joka vaarantaa vakavasti kansalaisten oikeusturvan: se epäilee perheenisää syylliseksi, kunnes toisin todistetaan. Katse kääntyy kuitenkin helposti pois tästä rakenteellisesta epäkohdasta ja syyttävä sormi osoittaa kohti helppoa maalia: Kurhelan Jannea, joka epätoivoisesti yritti näyttää syyttömyytensä käänteisen todistustaakan paineessa.


Mutta hänhän on vain yksittäistapaus, inhimillisen erehdyksen kohde.


Joku vaan.


Ihan sama kuka.


Sillä rapatessa roiskuu, kunhan ei roiskahda omalle kohdalle. Väliäkö sillä, pelastetaanko vääriä lapsia, kunhan pelastetaan: toiminta näyttää tehokkaalta, tilastoihin saadaan lisää merkintöjä, uusia asiakkaita, ja organisaation volyymi kasvaa lisäten toiminnan vakuuttavuutta ja vahvistaen mielikuvaa ammattimaisuudesta.


Ja niin taas huomasimme, että empatian mykkyys on tarttuvaa laatua.


Unohdimme, että puolueettomuus on vahvemman puolelle asettumista.


Että vaikeneminen on kannanotto.

 
Tosiasioiden kieltäminen torjuntaa.


Ja että he, jotka tietoisesti valitsevat sokeutua oman aikansa epäkohdille, ovat syyllisiä siihen, mitä tapahtuu – ja miksi muutosta parempaan ei tapahdu.


Mutta ei sinun Jarno tarvitse olla huolissasi. Kotiisi tuskin hyökkää poliisipartio tekemään kiireellistä sijoitusta. Sosiaalityöntekijät toimivat portinvartijoina sille, miten lastensuojeluilmoitus käsitellään. He päättävät, viedäänkö perheenisään kohdistuva pahoinpitelyepäily poliisitutkintaan, ja unohdetaanko sijaisperheen isästä kirjattu vastaava pahoinpitelyepäily toimiston laatikkoon.


Erilaisissa palvelujärjestelmissä alas painettujen kansalaisten on mahdotonta puolustautua sellaista hallintoa vastaan, joka turvautuu syyttämisstrategioihin:

 
> Lain yläpuolelle asettumisen strategia
: sosiaalityöntekijöiden asenne ja käyttäytymistapa ilmaisevat, ettei heidän tarvitse noudattaa perustuslakia, sosiaalihuoltolakia tai hallinnollisia lakeja.


> Vanhempi-lapsi suhteen vahingoittaminen:
tehdään äkkinäinen erottaminen ja lapsen eristäminen vanhemmasta, vanhempien vierailujen kieltäminen, lapsen siirtäminen kauas vanhemmista, lapsen osoitteen salaaminen.


> Ei tunnusteta -strategia
: virheitä ei koskaan myönnetä, eikä anteeksi pyydetä.


Kirjoitat Jarno: ”Poliisin perusperiaatteisiin kuuluu jokaisen osapuolen kuuleminen ennen mielipiteen/kannan muodostamista.” Haluaisin Kurhelan perheen luvalla kysyä sinulta yhtä juttua näistä edessäni olevista kirjauksista. Kyseessä on lapsen asiakaskertomus. Sen mukaan kaksospojat sijoitettiin kiireellisesti siksi, että tukiperheen äiti oli kertonut lastensuojeluviranomaisille epäilevänsä isän pahoinpidelleen kaksospoikia. Kaksi päivää tämän jälkeen sosiaalitoimi kirjasi:

”Puhelu rikostutkintaan poliisi X:lle. Keskusteltu lasten tilanteesta ja konsultoitu poliisia jatkosta. Poliisin näkemyksen mukaan kiireellisiä sijoituksia ja yhteydenpidon rajoittamista olisi jatkettava, kunnes tilanteeseen on saatu jotain selvyyttä ja tutkinta on edennyt. Poliisi tukee sosiaalitoimen päätöstä kiireellisen sijoituksen jatkamisesta ja yhteydenpidon rajoittamisesta.”


Lähdetään siitä, että edellä mainittu on dokumentoitu oikein. Kerrohan Jarno, kuinka paljon lähdekritiikkiä poliisi X mielestäsi käytti ennen mielipiteen muodostamista? Hän ei ollut kuullut perheen vanhempia vaan ainoastaan sosiaalityöntekijän kannan. Sen perusteella hän ilmaisi näkemyksensä, mitä tilanteessa kannattaisi tehdä.

Kirjoitat: ”Pääsääntöisesti poliisi päättää itse virka-avun antamisesta.” Olisiko Kurhelan kaksosten kohdalla ollut tarpeellista, oikein ja kohtuullista kieltäytyä saamastanne virka-apupyynnöstä? Oliko teidän pakko hakea 9-vuotiaat pojat kotoaan virka-asuissanne perheen muita lapsia säikytellen? Miten siinä toteutui lapsen etu?

Olisitte myös voineet valita toisin. Olisitte voineet muistuttaa sosiaalityöntekijöitä lain vaatimuksesta toimia vastaavissa tilanteissa mahdollisimman hienovaraisesti ja asiakaslähtöisesti: ”Jos noutamista tai muuta toimenpidettä ei lapsen sairauden, järkyttyneen mielentilan tai muun syyn takia voida suorittaa, se on siirrettävä myöhempään ajankohtaan.”

Pojat olisivat saaneet nukkua kotona, koska heillä ei ollut kotona mitään hätää. Sosiaalityöntekijät olisivat sitten aamulla hoitaneet hommansa neuvottelemalla rauhassa lasten ja vanhempien kanssa. Karkulaisten mielipiteitä olisi kuultu ja aloitettu huostaanoton purkaminen.

Joten kenen touhuja tässä pitäisi tarkastella?


Kurheloiden vai virkamiesten?

Kerro Jarno, miten on?

 

.be

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

20Suosittele

20 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (26 kommenttia)

Heli Hämäläinen

Mielettömän hyvä ja asiallinen kirjoitus. Karusellitavaraa.

Kävin keskustelua Jarno Saarisen kanssa hänen blogissaan.

Kirjoitin:

"Kerropa minulle: minkä lainkohdan mukaan poliisi meni hakemaan lapsia heidän vanhempiensa kotirauhan piiristä väkisin? Mikä oikeutti poliisin toimimaan näin kotirauhan piirissä?"

Jarno vastasi:

"Tuolla aiemmin linkitin jo kyseisen pykälän, mutta poliisilain 5:40 pykälä antaa tähän oikeutuksen."

Jarno ei vastannut minulle jatkokysymykseeni

"Poliisilain 5. luvun 40 § kuuluu:

40 §

Poliisin antama virka-apu

Poliisin on annettava pyynnöstä muulle viranomaiselle virka-apua, jos niin erikseen säädetään. Poliisin on annettava virka-apua myös muulle viranomaiselle laissa säädetyn valvontavelvollisuuden toteuttamiseksi. Poliisi voi antaa virka-apua myös yksityiselle, jos se on välttämätöntä tämän laillisiin oikeuksiin pääsemiseksi ja oikeuden loukkaus on ilmeinen. (19.1.2001/21)

Edellä 1 momentissa tarkoitetun virka-avun antamisen edellytyksenä on, että virka-apua pyytävää viranomaista estetään suorittamasta virkatehtäviään tai yksityistä estetään pääsemästä oikeuksiinsa ja oikeuksiin pääseminen edellyttää poliisivaltuuksien käyttöä. (19.1.2001/21)

Päätöksen virka-avun antamisesta tekee päällystöön kuuluva poliisimies, jollei erikseen toisin säädetä tai määrätä.

---

Onko viranomaista estetty suorittamasta virkatehtäviään? Kysymys on kotirauhan suojaamasta tilasta ja silloin poliisillakin on velvollisuus noudattaa lakia mitä etsinnästä on säädetty. Oliko pakkokeinojen soveltaminen ainoa mahdollinen ratkaisu?

Vetoaminen päällystöön kuuluvan poliisimiehen päätökseen on naurettavaa, koska samat säädökset koskevat myös hänen päätöksentekoaan. Poliisilain 5. luvun 40 § ei vastaa kysymykseen minkä lainkohdan nojalla mennään väkisin kotirauhan piirissä olevaan tilaan."

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Viktor

Eiköhän sen perusteena olisi nopeasti lapsen etu. Perusoikeus vertailussa nähtäisiin tämän kyseisen ihmisen "avun tarve" tärkeämpänä kuin kotirauha. Toisaalta menee spagetit sekaisin kun alat miettiä että avun kohteen kotirauhaa pitää rikkoa että hän saa apua. Vai meinaatko ettei poliisilla ole koskaan oikeutta mennä kotiin ellei ovella lue lappu tule sisään (pois lukien kotietsintäluvallinen tutkinta)?

Heli Hämäläinen

Poliisilla on oikeus käyttää pakkokeinolakia kun kysymyksessä on rikostutkinta tai rikoksesta etsintäkuulutetun henkilön etsintä. Etsintäkuulutus on poliisille annettu määräys ottaa kiinni rikoksesta epäilty henkilö esimerkiksi syytteen nostamista varten.

Tässä Oulun tapauksessa ei ole ollut kysymys rikostutkinnasta vaan virka-avusta viranomaishallinnollisessa prosesessissa. Näin ollen tämän pakkokeinolain säädösten soveltaminen etsinnästä ei tule kysymykseen.

On huomattavaa, että lastensuojeluviranomaisella ei ole kiinniotto-oikeutta tässä tilanteessa. Lastensuojelulaki määrittää, että poliisille on ilmoitettava mikäli on syytä epäillä, että lapseen on kohdistunut seksuaalirikos (rikoslain 20 luku) tai hänen henkeensä tai terveyteensä kohdistuu rikos (rikoslain 21 luku), josta ankarin rangaistus on vähintään 2 vuotta vankeutta.

25 d § 3 mom. kuuluu:

"Lastensuojeluviranomaisen on salassapitoa koskevien säännösten estämättä ilmoitettava poliisille, jos on perusteltua syytä epäillä, että lapseen on kasvuympäristössään kohdistettu rikoslain 21 luvussa rangaistavaksi säädetty teko, josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Lastensuojeluviranomaisella on velvollisuus ilmoittaa poliisille lapseen kohdistuneesta rikoslain 20 luvussa rangaistavaksi säädetystä teosta siten kuin tämän lain 25 §:n 3 momentissa säädetään. (20.5.2011/542)"

Mikähän mahtaa olla se muu lainsäädäntö, joka oikeuttaa menemään kotirauhan piirissä olevaan tilaan? Siis tilanteessa, jossa ei epäillä rikosta tai ei olla kiinniottamassa rikoksesta etsintäkuulutettua henkilöä?

Pakkokeinolakia sovelletaan siis rikosoikeudellisessa prosessissa, ei viranomaisavussa. Se uudistettiin aivan äsken ja tätä uutta lakia on sovellettu vuoden alusta.

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110806

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleiset säännökset

1 §

Lain soveltamisala

Pakkokeinojen käyttöön ja käytön edellytyksiin sovelletaan tätä lakia, jollei muualla laissa toisin säädetä.

2 §

Suhteellisuusperiaate

Pakkokeinoja saadaan käyttää vain, jos pakkokeinon käyttöä voidaan pitää puolustettavana ottaen huomioon tutkittavana olevan rikoksen törkeys, rikoksen selvittämisen tärkeys sekä rikoksesta epäillylle tai muille pakkokeinon käytöstä aiheutuva oikeuksien loukkaaminen ja muut asiaan vaikuttavat seikat.

3 §

Vähimmän haitan periaate

Pakkokeinon käytöllä ei kenenkään oikeuksiin saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä käytön tarkoituksen saavuttamiseksi.

Pakkokeinon käytöllä ei saa aiheuttaa kenellekään tarpeettomasti vahinkoa tai haittaa.

4 §

Hienotunteisuusperiaate

Pakkokeinoja käytettäessä on vältettävä aiheettoman huomion herättämistä ja toimittava muutenkin hienotunteisesti.

8 luku

Etsintä

Paikkaan kohdistuva etsintä

1 §

Määritelmät

Tämän luvun mukaisia paikkaan kohdistuvia etsintöjä ovat kotietsintä, joka voi olla yleinen tai erityinen kotietsintä, sekä paikanetsintä.

Yleisellä kotietsinnällä tarkoitetaan rikoslain 24 luvun 11 §:ssä tarkoitetussa kotirauhan suojaamassa paikassa toimitettavaa etsintää.

Erityisellä kotietsinnällä tarkoitetaan etsintää sellaisessa tilassa, jossa etsinnän kohteeksi on syytä olettaa joutuvan tietoa, josta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilö ei saa todistaa oikeudenkäynnissä tai josta mainitun luvun 24 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitettu henkilö saa kieltäytyä kertomasta ja johon ei tämän lain 7 luvun 3 §:n nojalla saa kohdistaa takavarikkoa tai asiakirjan jäljentämistä.

Paikanetsinnällä tarkoitetaan etsintää, joka toimitetaan muussa kuin 2 tai 3 momentissa tarkoitetussa paikassa, vaikka siihen ei ole yleistä pääsyä tai yleinen pääsy siihen on rajoitettu tai estetty etsinnän toimittamisajankohtana, taikka jonka kohteena on kulkuneuvo.

2 §

Kotietsinnän edellytykset

Yleinen tai erityinen kotietsintä saadaan toimittaa rikoksesta epäillyn hallinnassa olevassa paikassa, jos:

1) on syytä epäillä, että on tehty rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta, tai jos selvitettävänä ovat yhteisösakon tuomitsemiseen liittyvät seikat; ja

2) etsinnässä voidaan olettaa löytyvän tutkittavana olevaan rikokseen liittyvä:

a) 7 luvun 1 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettu takavarikoitava esine, omaisuus, asiakirja tai tieto;

b) 7 luvun 2 §:n nojalla jäljennettävä asiakirja;

c) vakuustakavarikkoon määrättävä omaisuus; tai

d) seikka, jolla voi olla merkitystä rikoksen selvittämisessä.

Paikassa, joka ei ole rikoksesta epäillyn hallinnassa, saadaan kotietsintä toimittaa vain, jos rikos on tehty siellä tai epäilty on otettu siellä kiinni taikka jos muuten voidaan erittäin pätevin perustein olettaa, että etsinnässä löytyy 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu esine, omaisuus, asiakirja, tieto tai seikka.

3 §

Yleinen kotietsintä henkilön löytämiseksi

Yleinen kotietsintä saadaan toimittaa esitutkintaan noudettavan, kiinni otettavan, pidätettävän tai vangittavan, tuomioistuimeen tuotavan tai sinne rikosasian vastaajaksi haastettavan taikka henkilönkatsastukseen toimitettavan löytämiseksi hänen hallinnassaan olevassa paikassa.

Yleinen kotietsintä saadaan toimittaa muualla kuin etsittävän henkilön hallinnassa olevassa paikassa vain, jos etsittävän henkilön voidaan erittäin pätevin perustein olettaa olevan siellä.

4 §

Paikanetsinnän edellytykset

Paikanetsintä saadaan toimittaa esineen, omaisuuden, asiakirjan, tiedon tai seikan löytämiseksi 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetyin edellytyksin ja 3 §:n 1 momentissa tarkoitetun henkilön löytämiseksi.

5 §

Läsnäolo kotietsinnässä

Kotietsinnässä tulee mahdollisuuksien mukaan olla paikalla etsinnän toimittajan nimeämä todistaja.

Sille, jonka luona kotietsintä toimitetaan, tai hänen poissa ollessaan jollekin paikassa asuvalle, työskentelevälle tai muuten luvallisesti oleskelevalle on varattava tilaisuus olla etsinnässä saapuvilla ja kutsua siihen todistaja. Tilaisuutta ei tarvitse varata, jos se viivyttäisi toimitusta merkittävästi. Jollei kukaan mainituista henkilöistä eikä heidän kutsumansa todistaja ole ollut toimituksessa läsnä, kotietsinnästä sekä 6 §:n mukaisesta oikeudesta saada pyynnöstä etsintäpäätöksen jäljennös ja 19 §:n mukaisesta oikeudesta saada pöytäkirjan jäljennös on viipymättä ilmoitettava sille, jonka luona etsintä on toimitettu.

Etsinnän toimittaja saa käyttää kotietsinnässä apunaan asianomistajaa, hänen asiamiestään, asiantuntijaa tai muuta henkilöä, joka voi antaa etsinnän tarkoituksen saavuttamiseksi välttämättömiä tietoja. Etsinnän toimittajan on kuitenkin valvottava, ettei kyseinen henkilö saa salassa pidettävistä ja muista seikoista enempää tietoa kuin on välttämätöntä.

Erityistä kotietsintää ei saa toimittaa ilman etsintävaltuutetun läsnäoloa.

6 §

Menettely kotietsinnässä

Kotietsintää aloitettaessa on paikalla olevalle 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulle henkilölle kerrottava etsinnän tarkoitus ja annettava etsintäpäätöksen jäljennös. Jos kirjallista etsintäpäätöstä ei vielä ole, henkilölle on ilmoitettava oikeudesta saada pyynnöstä päätöksen jäljennös.

Kotietsinnässä on noudatettava etsintäpäätöksen määräyksiä. Etsintä on toimitettava niin, että siitä ei aiheudu haittaa tai vahinkoa enempää kuin on välttämätöntä. Etsinnän kohteena oleva tila saadaan tarvittaessa avata voimakeinoja käyttäen. Avattu tila on etsinnän päätyttyä suljettava sopivalla tavalla.

Kotietsinnän toimittamispaikalla oleva henkilö saadaan poistaa paikalta, jos poistaminen on välttämätöntä sen vuoksi, että hän käyttäytymisellään haittaa etsinnän toimittamista tai vaarantaa sen tarkoituksen toteutumisen.

Kotietsintää ei saa ilman erityistä syytä toimittaa kello 22:n ja 7:n välisenä aikana.

7 §

Etsintävaltuutettu

Erityistä kotietsintää varten on määrättävä etsintävaltuutettu huolehtimaan siitä, että takavarikko tai asiakirjan jäljentäminen ei kohdistu 1 §:n 3 momentissa tarkoitettuun tietoon.

8 §

Etsintävaltuutetun kelpoisuusvaatimukset

Etsintävaltuutetuksi on määrättävä suostumuksensa perusteella asianajaja, julkinen oikeusavustaja tai ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut muu henkilö, joka asiantuntemuksensa ja käytännön kokemuksensa perusteella on etsinnän kohde huomioon ottaen sopiva toimimaan etsintävaltuutettuna kyseessä olevassa tapauksessa. Etsintävaltuutetuksi ei saa määrätä henkilöä, joka on epäiltynä, syytteessä tai tuomittu rikoksesta, joka on omiaan vähentämään hänen luotettavuuttaan etsintävaltuutetun tehtävässä.

Etsintävaltuutetun yksittäistapaukseen liittyvien kelpoisuusvaatimusten osalta noudatetaan   soveltuvin   osin,   mitä  esitutkintalain (805/2011) 11 luvun 3 §:ssä säädetään avustajan kelpoisuusvaatimuksista.

Etsintävaltuutettu ei saa ilman hänet määränneen viranomaisen lupaa asettaa toista sijaansa. Hänelle annettu määräys voidaan pätevästä syystä peruuttaa.

9 §

Etsintävaltuutetun velvollisuudet

Etsintävaltuutetun tehtävänä on huolellisesti ja ilman aiheetonta viivytystä valvoa sitä, että takavarikko tai asiakirjan jäljentäminen ei kohdistu 1 §:n 3 momentissa tarkoitettuun tietoon. Etsintävaltuutetun on oltava läsnä erityistä kotietsintää toimitettaessa ja seurattava etsintätoimenpiteiden suorittamista.

Etsintävaltuutettu ja siihen tehtävään pyydetty eivät saa oikeudettomasti paljastaa seikkaa, josta he ovat tehtävänsä vuoksi tai siihen pyydettäessä saaneet tiedon.

10 §

Etsintävaltuutetun palkkio ja korvaus

Etsintävaltuutetulle maksetaan valtion varoista palkkio ja korvaus noudattaen soveltuvin osin, mitä oikeusapulain (257/2002) 17 ja 18 §:ssä säädetään avustajan palkkiosta ja korvauksesta.

Päätökseen, jolla etsintävaltuutetulle on määrätty palkkio tai korvaus, saa hakea muutosta. Muutosta haettaessa noudatetaan, mitä valittamisesta asianomaisen tuomioistuimen päätöksestä säädetään.

11 §

Etsintävaltuutetun käsityksen huomioon ottaminen

Erityisen kotietsinnän toimittajan on otettava asianmukaisesti huomioon etsintävaltuutetun käsitys tiedon soveltuvuudesta takavarikon tai asiakirjan jäljentämisen kohteeksi. Jos etsinnän yhteydessä takavarikoidaan, jäljennetään tai muuten otetaan haltuun aineistoa, jonka takavarikoimista, jäljentämistä tai haltuunottamista etsintävaltuutettu on vastustanut, mainittua aineistoa ei saa enemmälti tutkia ja se on sinetöitävä. Kiistanalainen aineisto on rajattava tavalla, joka on tarkoituksenmukainen tuomioistuinkäsittelyn kannalta ja riittävä vaitiolovelvollisuuden ja -oikeuden toteutumisen kannalta.

12 §

Sinetöidyn aineiston tuomioistuinkäsittely

Pidättämiseen oikeutetun virkamiehen on viipymättä ja viimeistään kolmen päivän kuluttua 11 §:ssä tarkoitetusta sinetöimisestä saatettava tuomioistuimen ratkaistavaksi, saadaanko sinetöityä aineistoa tutkia tai hyödyntää. Asia saatetaan tuomioistuimessa vireille kirjallisella hakemuksella, jossa asia on selostettava riittävällä tarkkuudella ja johon on sinetöidyn aineiston lisäksi liitettävä 19 §:ssä tarkoitettu pöytäkirja.

Sinetöityä aineistoa koskevasta asiasta päättää syyteasiassa toimivaltainen tuomioistuin. Ennen syytteen nostamista asiasta saa päättää myös se käräjäoikeus, jonka tuomiopiirissä etsinnän kohteena ollut paikka sijaitsee. Asiaa käsitellessään käräjäoikeus on päätösvaltainen myös, kun siinä on yksin puheenjohtaja.

Tuomioistuimen on otettava sinetöityä aineistoa koskeva asia käsiteltäväksi viipymättä ja viimeistään seitsemän päivän kuluttua asian saapumisesta tuomioistuimeen. Tuomioistuimen on varattava etsintävaltuutetulle ja sille, jota asia muuten koskee, tilaisuus tulla kuulluiksi. Asia voidaan kuitenkin ratkaista mainittuja henkilöitä kuulematta, jollei heitä tavoiteta.

Tuomioistuimen on päätettävä siitä, voidaanko aineisto tai sen osa takavarikoida tai jäljentää. Sinetöityä aineistoa koskevasta tuomioistuimen päätöksestä saa valittaa erikseen. Jos tuomioistuimen päätöksestä valitetaan, valituksen kohteena oleva aineisto on pidettävä sinetöitynä, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu. Valitus on käsiteltävä kiireellisenä.

13 §

Yksityisen asiakirjan avaaminen ja tutkiminen

Kotietsinnässä löydetyn yksityisen asiakirjan avaamisesta ja tutkimisesta on voimassa, mitä 7 luvun 11 §:ssä säädetään. Erityisessä kotietsinnässä asiakirjaa saa kuitenkin tarkastella vain etsintävaltuutettu.

14 §

Paikanetsinnässä sovellettavat säännökset

Jos paikanetsintä kohdistuu paikkaan, johon ei ole yleistä pääsyä tai johon yleinen pääsy on rajoitettu tai estetty etsinnän toimittamisajankohtana, etsinnässä noudatetaan soveltuvin osin 5, 6, 13, 16 ja 19 §:ää.

15 §

Paikkaan kohdistuvasta etsinnästä päättäminen

Yleisestä kotietsinnästä ja paikanetsinnästä päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies. Erityisestä kotietsinnästä ja etsintävaltuutetun määräämisestä päättää tuomioistuin.

Jos yleisessä kotietsinnässä tai paikanetsinnässä ilmenee, että etsintä kohdistuu 1 §:n 3 momentissa tarkoitettuun tietoon, tai jos erityinen kotietsintä on välttämätöntä toimittaa kiireellisesti, pidättämiseen oikeutettu virkamies päättää erityisen kotietsinnän toimittamisesta ja etsintävaltuutetun määräämisestä.

Poliisimies saa ilman pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päätöstä toimittaa yleisen kotietsinnän tai paikanetsinnän henkilön löytämiseksi tai sellaisen esineen takavarikoimiseksi, jota on voitu seurata tai jäljittää rikoksen tekemisestä verekseltään. Poliisimies voi ilman pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päätöstä toimittaa yleisen kotietsinnän ja paikanetsinnän myös silloin, kun etsinnän välitön toimittaminen on asian kiireellisyyden vuoksi välttämätöntä.

16 §

Kotietsintäpäätös

Kotietsintäpäätöksessä on mahdollisuuksien mukaan ja riittävällä tarkkuudella yksilöitävä:

1) etsinnän kohteena olevat tilat;

2) ne seikat, joiden perusteella etsinnän edellytysten katsotaan olevan olemassa;

3) se, mitä etsinnällä pyritään löytämään; ja

4) mahdolliset erityiset etsinnän rajoitukset.

Asian kiireellisyyden sitä edellyttäessä pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päätös saadaan kirjata etsinnän toimittamisen jälkeen.

17 §

Erityistä kotietsintää koskeva tuomioistuinkäsittely

Erityisestä kotietsinnästä päättää syyteasiassa toimivaltainen tuomioistuin. Ennen syytteen nostamista etsinnästä saa päättää myös se käräjäoikeus, jonka tuomiopiirissä etsinnän kohteena oleva paikka sijaitsee. Asiaa käsittelevä käräjäoikeus on päätösvaltainen myös, kun siinä on yksin puheenjohtaja.

Erityistä kotietsintää koskevan vaatimuksen esittää pidättämiseen oikeutettu virkamies. Vaatimus on otettava tuomioistuimessa käsiteltäväksi viipymättä vaatimuksen tehneen tai hänen määräämänsä asiaan perehtyneen virkamiehen läsnä ollessa. Käsittely voidaan myös toteuttaa käyttäen videoneuvottelua tai muuta soveltuvaa teknistä tiedonvälitystapaa, jossa käsittelyyn osallistuvilla on puhe- ja näköyhteys keskenään. Asia ratkaistaan kuulematta henkilöä, jonka luona erityinen kotietsintä toimitettaisiin.

Erityistä kotietsintää koskevaan tuomioistuimen päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Pidättämiseen oikeutettu virkamies saa ilman määräaikaa kannella päätöksestä. Kantelu on käsiteltävä kiireellisenä.

18 §

Kotietsinnän saattaminen tuomioistuimen tutkittavaksi

Sen vaatimuksesta, jonka luona kotietsintä on toimitettu, tuomioistuimen on todettava, ovatko kotietsinnän toimittamisen edellytykset olleet olemassa taikka onko kotietsinnässä menetelty 5 tai 6 §:n edellyttämällä tavalla. Vaatimus on tehtävä 30 päivän kuluessa kotietsinnän toimittamisesta tai siitä myöhemmästä ajankohdasta, jolloin vaatimuksen esittäjä on saanut tiedon etsinnän toimittamisesta.

Kotietsintää koskevan vaatimuksen käsittelemisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä vangitsemisvaatimuksen käsittelemisestä 3 luvun 1 ja 3 §:ssä säädetään. Vaatimuksen esittäjälle ja pidättämiseen oikeutetulle virkamiehelle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi.

Tässä pykälässä tarkoitettua asiaa koskevasta tuomioistuimen päätöksestä saa valittaa.

19 §

Pöytäkirja

Etsinnän toimittajan on ilman aiheetonta viivytystä laadittava kotietsinnästä pöytäkirja, jossa selostetaan etsintämenettely riittävällä tarkkuudella. Pöytäkirjaan on kirjattava tai liitettävä etsintävaltuutetun lausumat tarpeellisessa laajuudessa.

Pöytäkirjasta on pyynnöstä annettava jäljennös etsintävaltuutetulle ja sille, jonka luona etsintä on toimitettu. Tarvittaessa jäljennös on toimitettava myös muulle henkilölle, jota asia koskee.

Laite-etsintä

20 §

Laite-etsinnän määritelmä

Laite-etsinnällä tarkoitetaan tietokoneessa, telepäätelaitteessa tai muussa vastaavassa teknisessä laitteessa tai tietojärjestelmässä etsinnän toimittamishetkellä olevaan tietosisältöön kohdistettavaa etsintää.

Laite-etsintää ei saa kohdistaa luottamukselliseen viestiin, jota koskevasta telekuuntelusta, televalvonnasta ja teknisestä tarkkailusta säädetään 10 luvussa.

21 §

Laite-etsinnän edellytykset

Laite-etsintä saadaan toimittaa, jos:

1) on syytä epäillä, että on tehty rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta, tai selvitettävänä ovat yhteisösakon tuomitsemiseen liittyvät seikat; ja

2) etsinnässä voidaan olettaa löytyvän tutkittavana olevaan rikokseen liittyvä 7 luvun 1 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettu takavarikoitava asiakirja tai tieto taikka 7 luvun 2 §:n nojalla jäljennettävä asiakirja.

Laite-etsintä voidaan toimittaa myös laitteen palauttamiseksi siihen oikeutetulle, jos on syytä olettaa, että se on rikoksella joltakulta viety.

Päätös paikkaan kohdistuvan etsinnän toimittamisesta saadaan ulottaa koskemaan myös etsinnän toimittamispaikassa olevaa teknistä laitetta tai tietojärjestelmää, jos kyseessä ei ole paikkaan kohdistuva etsintä henkilön löytämiseksi.

22 §

Laitteen haltuun ottaminen

Poliisimies saa ottaa teknisen laitteen haltuunsa laite-etsinnän toimittamista varten. Etsinnän jälkeen laite on ilman aiheetonta viivytystä palautettava sille, jonka hallusta se on otettu tai jolla muuten on siihen oikeus.

Jos laite-etsintää ei voida viivytyksettä toimittaa, laite on takavarikoitava.

23 §

Tietojärjestelmän haltijan tietojenantovelvollisuus

Tietojärjestelmän haltija, ylläpitäjä ja muu henkilö ovat velvollisia antamaan esitutkintaviranomaiselle tämän pyynnöstä laite-etsinnän toimittamiseksi tarpeelliset salasanat ja muut vastaavat tiedot. Pyynnöstä on pyydettäessä annettava kirjallinen todistus sille, jolle pyyntö on esitetty.

Jos henkilö kieltäytyy antamasta 1 momentissa tarkoitettuja tietoja, häntä voidaan kuulustella tuomioistuimessa esitutkintalain 7 luvun 9 §:ssä säädetyllä tavalla.

Edellä 1 momentissa säädetty ei koske rikoksesta epäiltyä eikä 7 luvun 3 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettua, joka on oikeutettu tai velvollinen kieltäytymään todistamasta.

24 §

Datan säilyttämismääräys

Jos ennen laite-etsinnän toimittamista on syytä olettaa, että data, jolla voi olla merkitystä tutkittavana olevan rikoksen selvittämiselle, häviää tai sitä muutetaan, pidättämiseen oikeutettu virkamies voi antaa datan säilyttämismääräyksen. Sillä määrätään dataa hallussaan tai määräysvallassaan pitävä, ei kuitenkaan rikoksesta epäiltyä, säilyttämään se muuttumattomana. Määräys voi koskea myös dataa, jonka voidaan olettaa tulevan laitteeseen tai tietojärjestelmään määräyksen antamista seuraavan kuukauden aikana. Määräyksestä on pyynnöstä annettava kirjallinen todistus, jossa yksilöidään määräyksen kohteena oleva data.

Mitä 1 momentissa säädetään, koskee myös tietojärjestelmän välityksellä siirrettyyn viestiin liittyvää tietoa viestin alkuperästä, määränpäästä, reitistä ja koosta sekä viestinnän ajankohdasta, kestosta, laadusta ja muista vastaavista seikoista.

Esitutkintaviranomaisella ei ole 1 momentissa tarkoitetun säilyttämismääräyksen nojalla oikeutta saada tietoonsa viestin, 2 momentissa tarkoitetun tiedon tai muun tallennetun tiedon sisältöä. Jos 2 momentissa tarkoitetun viestin välittämiseen on osallistunut useampi palveluntarjoaja, esitutkintaviranomaisella on oikeus saada tietoonsa palveluntarjoajien tunnistamiseksi tarvittavat tiedot.

25 §

Datan säilyttämismääräyksen kesto

Datan säilyttämismääräys annetaan kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan. Määräys voidaan uudistaa rikoksen tutkinnan sitä edellyttäessä. Määräys on kumottava niin pian kuin se ei enää ole tarpeen.

26 §

Datan säilyttämismääräyksen salassapito

Datan säilyttämismääräyksen saanut on velvollinen pitämään määräyksen salassa.

Rangaistus säilyttämismääräystä koskevan salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

27 §

Laite-etsinnän toimittaminen etäetsintänä

Rikostutkinnallisten tarkoituksenmukaisuussyiden tai asian kiireellisyyden sitä edellyttäessä laite-etsintä saadaan toimittaa etäetsintänä, jossa laite-etsintä toimitetaan käyttämättä etsinnän kohteena olevan henkilön luona tai hallussa olevaa laitetta.

28 §

Paikkaan kohdistuvaa etsintää koskevien säännösten soveltaminen

Kun laite-etsintä toimitetaan paikkaan kohdistuvan etsinnän yhteydessä, sovelletaan viimeksi mainitun toimittamista koskevia säännöksiä. Muissa tapauksissa läsnäolon, menettelyn, etsintävaltuutetun, asiakirjan avaamisen ja tutkimisen sekä pöytäkirjan osalta noudatetaan soveltuvin osin 5—13 ja 19 §:n säännöksiä.

29 §

Laite-etsinnästä päättäminen

Laite-etsinnästä päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies ja 15 §:n 3 momentissa tarkoitetussa kiireellisessä tilanteessa poliisimies noudattaen soveltuvin osin 16 §:ssä säädettyä. Jos kysymys on 1 §:n 3 momentissa tarkoitetuista tiedoista, noudatetaan soveltuvin osin erityistä kotietsintää koskevia 15 §:n 1 ja 2 momenttia ja 17 §:ää.

Henkilöön kohdistuva etsintä

30 §

Henkilöön kohdistuvan etsinnän lajit

Henkilöön kohdistuva etsintä voi olla:

1) henkilöntarkastus sen tutkimiseksi, mitä tarkastettavalla on vaatteissaan tai muuten yllään taikka mukanaan olevissa tavaroissa; tai

2) henkilönkatsastus, joka käsittää katsastettavan kehon tarkastamisen, verinäytteen tai muun näytteen ottamisen taikka muun kehoon kohdistuvan tutkimuksen.

31 §

Henkilöntarkastuksen edellytykset

Henkilöntarkastus esineen, omaisuuden, asiakirjan, tiedon tai seikan löytämiseksi saadaan tehdä 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetyin edellytyksin sille, jota on syytä epäillä:

1) rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta;

2) lievästä pahoinpitelystä;

3) näpistyksestä, lievästä kavalluksesta, lievästä luvattomasta käytöstä, lievästä moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta, murtovälineen hallussapidosta, lievästä alkoholirikoksesta;

4) lievästä vahingonteosta; tai

5) lievästä petoksesta.

Muu kuin rikoksesta epäilty saadaan tarkastaa vain, jos erittäin pätevin perustein voidaan olettaa, että tarkastuksessa löytyy 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu esine, omaisuus, asiakirja, tieto tai seikka.

32 §

Henkilönkatsastuksen edellytykset

Rikoksesta epäillylle saadaan tehdä henkilönkatsastus esineen, omaisuuden, asiakirjan, tiedon tai seikan löytämiseksi 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetyin edellytyksin, jos on todennäköisiä syitä epäillä häntä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta, taikka rattijuopumuksesta tai huumausaineen käyttörikoksesta. Jollei epäilyyn ole todennäköisiä syitä, epäilty saadaan katsastaa vain, jos erittäin pätevin perustein voidaan olettaa löytyvän mainitussa kohdassa tarkoitettu esine, omaisuus, asiakirja, tieto tai seikka.

Jos on tehty rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, saadaan DNA-tunnisteen määrittämiseksi tai ruutisavunäytteen ottamiseksi taikka muun vastaavan tutkimuksen suorittamiseksi tarpeellinen henkilönkatsastus tehdä ilman hänen suostumustaankin henkilölle, jota ei epäillä kyseisestä rikoksesta. Edellytyksenä tällaiselle henkilönkatsastukselle on, että tutkimuksella on erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle sen vuoksi, että rikoksen selvittäminen olisi mahdotonta tai olennaisesti vaikeampaa käyttämällä tutkinnan kohteen oikeuksiin vähemmän puuttuvia keinoja. DNA-tunnisteet ja vastaavat tutkintatulokset on hävitettävä ja säilytetyt näytteet tuhottava, kun asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai jätetty sillensä.

33 §

Henkilöön kohdistuvan etsinnän toimittaminen

Henkilöön kohdistuvasta etsinnästä päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies. Poliisimies saa kuitenkin ilman pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päätöstä toimittaa etsinnän, jonka tarkoituksena on sellaisen esineen takavarikoiminen, jota on voitu seurata tai jäljittää rikoksen tekemisestä verekseltään, jos etsinnän välitön toimittaminen on asian kiireellisyyden vuoksi välttämätöntä tai jos kysymys on 9 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetusta henkilönkatsastuksesta. Muuten etsinnästä on soveltuvin osin voimassa, mitä tämän luvun 6, 13 ja 19 §:ssä säädetään.

Jos henkilöön kohdistuva etsintä on perusteellinen, se on toimitettava sitä varten varatussa erillisessä tilassa. Jos etsinnän toimittaa muu kuin terveydenhuollon ammattihenkilö, saapuvilla on mahdollisuuksien mukaan oltava etsinnästä päättäneen virkamiehen nimeämä todistaja. Lääketieteellistä asiantuntemusta vaativan tutkimuksen saa suorittaa vain terveydenhuollon ammattihenkilö.

Henkilönkatsastusta ei saa toimittaa tutkittavan kanssa eri sukupuolta oleva muu kuin terveydenhuollon ammattihenkilö. Sama koskee henkilöntarkastusta, jossa tarkastettavan kehoa kosketaan käsin tai hänen ruumiilliseen koskemattomuuteensa puututaan muulla vastaavalla tavalla. Eri sukupuolta oleva muu kuin terveydenhuollon ammattihenkilö saa kuitenkin toimittaa henkilönkatsastuksen, joka käsittää ainoastaan sylkinäytteen ottamisen tai puhalluskokeen. Henkilönkatsastuksessa ei verinäytteen ottamista, sylkinäytteen ottamista, kliinistä humalatilatutkimusta ja puhalluskoetta lukuun ottamatta saa olla saapuvilla muita eri sukupuolta olevia.

Henkilönkatsastuksesta ei saa aiheutua tutkittavalle mainittavaa terveydellistä haittaa.

Muun lainsäädännön soveltaminen

34 §

Viittaussäännös

Tämän luvun säännösten lisäksi on noudatettava, mitä etsinnästä erikseen laissa säädetään.

Heli Hämäläinen

" Vai meinaatko ettei poliisilla ole koskaan oikeutta mennä kotiin ellei ovella lue lappu tule sisään (pois lukien kotietsintäluvallinen tutkinta)?"

Kysyn tätä asiaa, koska asialla on oikeusvaltion toteutumisen kannalta yleisempää merkitystä ja koska perustuslain 2§:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

Olisikin siksi tärkeää tietää mitä lainkohtaa poliisi soveltaa mennessään sisään kotirauhan piirissä olevaan tilaan, kun kysymyksessä on Oulun esimerkin kaltainen lastensuojelun viranomaisen virka-aputilanne. Oikeusvaltion kansalaisina meillä on oikeus tietää miten viranomainen soveltaa lakia. Viranomaisprosessi voidaan ja se tulee läpivalaista oikeusvaltiossa.

Eli mikä lainkohta oikeuttaa menemään sisään. Poliisilain 5. luvun 40 § on yleinen valtuuttava säädös, mutta se ei perusta muuta oikeutta kuin oikeuden antaa virka-apua päällystöön kuuluvan poliisimiehen luvalla. Siis mikä poliisin lakiin perustuva oikeus on erityisesti kysymyksessä, kun mennään virka-apuasiassa väkisin poistamaan lapsia kotirauhan piirissä olevasta tilasta?

Vielä lopuksi hyvä kuva, joka tipahti tänään eteeni somessa. Asia on juuri näin.

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=5911244176...

Käyttäjän mariasyvala kuva
Maria Syvälä Vastaus kommenttiin #7

Kiitos Heli kattavista lakitiedoista! Lastensuojelukeskusteluun osallistuvia kuvataan "aktivisteiksi", mutta noin ylipäänsä aihe on tuottanut myös laadukasta ja lähdekriittistä tutkivaa kansalaisjournalismia.

Käyttäjän mariasyvala kuva
Maria Syvälä

Siteeraan tässä laajasti Ylen juttua ja kauan odottamaani näkökulmaa. Olen miettinyt, miksi poliisi suostuu näihin virka-apupyyntöihin, kuinka paljon niitä tehdään vuodessa, mitä se maksaa sijaishuollon menojen (yli 700 miljoonaa euroa, varovainen arvio /v) päälle.

http://yle.fi/uutiset/nakokulma_epaluottamus_laste...

Täytyykö lapsi noutaa kuten rikollinen?

Oulun videossa kiinnitti huomiota myös poliisin mukanaolo. Selvisikin, että poliisia on tarvittu lastensuojelutilanteissa viime vuosina jatkuvasti enemmän. Päivittäin tulevia, lastensuojelutilanteita koskevia virka-apupyyntöjä varten poliisi laati ohjeen vuonna 2012. Toinen ohjeen laatijoista, poliisitarkastaja Ari Järvenpää kertoi Suoralle Linjalle, että sen laatiminen oli "yksi vaikeimmista ohjeista", jota hän on ollut laatimassa.

– Lapsen etu on siinä tilanteessa ykkösprioriteetti, mutta onhan ne haasteellisia tilanteita, Järvenpää muotoilee.

Suoraan Linjaan otti yhteyttä myös entinen poliisi Harri Lepistö. Hän kommentoi sähköpostilla poliisin osuutta lastensuojelutilanteessa näin:

– Minulle itselleni tuli pariin kertaan tosi huono ja likainenkin olo, kun jouduin olemaan mukana lapsien noutamisessa.--- Lapsen edun oli vaikea ymmärtää toteutuvan, kun hänen omaa tahtonsa ja mielipiteensä eivät kiinnostaneet ketään. Mielestäni poliisi on kokonaan väärä viranomainen, jos lapsia on ihan pakko lähteä noutamaan väkivalloin. Kyllä noutoasia on kyettävä hoitamaan niin, ettei se ole samanlainen kuin etsintäkuulutetun rikollisen kiinniotto.

Lepistön mielestä "monen lapsen kannalta kohtuuttoman koviin toimenpiteisiin johtaa virkailijoiden yksisilmäinen ohjeiden noudattaminen ja oman harkinnan vähäinen käyttö".

– Kuntien lastensuojelu saa myös sosiaaliministeriöstä soveltamisohjeet, joiden mukaan erilaisia tilanteita tulisi hoitaa. Ohjeet eivät aina jätä tilaa paikalliselle harkinnalle ollenkaan, vaan sosiaalityöntekijän toimien lainmukaisuutta arvioitaessa katsotaan vain asianmukaisia lainkohtia ja ministeriön soveltamisohjeita. Jos paikallisesti on harkittu asiaa toisin, voidaan sosiaalityöntekijää syyttää virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä.

Käyttäjän uskap kuva
Pasi Kortesuo

Viranomaistoiminnan presumptio. Viranomainen on oikeassa, ellei muuta voida todistaa. Epaälys ei riitä.

On dokumentoitu, missä poliisi ja sossu sopivat, että heitteillepanoilmoitus poliisille on lastensuojeluasia, ei poliisiasia.

Tutkintapyynnön jälkeen poliisi kielsi sopineensa ja sossun kirjaus todisti sopimisen, valtakunnansyyttäjän päätös ei tutkita. Eduskunnan oikeusasiamiehen päätös: ei ole sovittu.

Sossun kirjaukset ovat presumption alaisia toiminnan kohdistuessa kansalaisiin, mutta eivät ole todistusvoimaisia silloin kun viranomaiskirjaus osoittaa toisen viranomaisen virheellisen toiminnan.

Timo-Heikki Makela

Loistavaa, Maria! On todellakin aika saada käänteinen todistustaakka kuriin! Ja jauhot suuhun kaiken maailman syyllistäjille, jotka eivät tiedä tai välitä tarkistaa, mistä puhuvat ja kirjoittavat!

Sen verran haluaisin kuitenkin kynäsi kärkeä ohjata, että voisit osoittaa sillä lastensuojelun ja poliisin ohella myös ja ennen kaikkea oikeuslaitosta, jossa tämä kaikki siunataan. Nimittäin ilman tuomareiden hyväksyntää mikään mokoma mielivalta ei voisi kukoistaa. Eikä mikään ole niin kuvottavaa kuin valapatot tuomarit.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Ihmetyttää mikseivät viranomaiset paneudu asiaan samalla intensiteetillä kuin blogisti on paneutunut, eikö tehtävä kuuluisi heille!? Samalla ihmetyttää nämä nimettömät ja anonyymit ilmiannot, joiden perusteella näitä huostaanottoja tehdään. Varsinkin kun tietosuojalaki edellyttää sitä että kun nimetön ilmianto johtaa toimenpiteeseen, niin ilmiannon kohteella on oikeus saada tietää ilmiantajan nimi! Ja uskoisin että kun nimettömän ilmiantajan nimi tulee ilmiannnon kohteeksi joutuneelle tiedoksi, osaa ilmiannnon kohteeksi joutunut useissa tapauksissa selittää, mistä syystä on ilmiannon kohteeksi joutunut.

Viranomaiset käyttävät salaamispykäliä aivan liian usein oman mielivaltaisen toimintansa peittelemiseen ja suojellaakseen itseään, jotteivat jäisi tekemistään virheistä kiinni. Pitäisi myös miettiä miksi Perussuomalaiset lehti, oli ainoa jota asia kiinnosti, eikö todellakaan ketään muuta kiinnostanut totuuden selvittäminen?

Jos viikon aikana tehdään 77 kiireellistä huostaanottoa, on määrä jo sellainen että asiat pitäisi tutkia perusteellisesti. Tehdäänkö nämä huostaanotot viranomaisten vai perheiden tarpeiden mukaisesti, nyt näyttäisi siltä että viranomaisten omien tarpeiden mukaisesti. Mitä enemmän resursseja annetaan viranomaisten mielivaltaiseen toimintaan, sitä enemmän ja sitä härskimmin niitä käytetään. Maamme viranomaistoiminta näyttäisi sairastavan erittäin rankasti ja ainoa keino sairauden parantamiseen, on resurssien vähentäminen ja avoimuuden lisääminen. Asioiden avoin käsittely poistaa monesti mielivallan ja estää jo ennalta mielivaltaisen viranomaisen sairaan toiminnan!

Ja lopuksi pitää toistamiseen miettiä, miksi vain Perussuomalaiset lehteä kiinnosti asian todellinen laita, miksi valtalehdistö tai julkisella rahalla ylläpidetty YLE ei ollut kiinnostunut? Suojeleeko valtalehdistö ja YLE maamme mielivaltaisesti toimivia viranomaisia?

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

"Varsinkin kun tietosuojalaki edellyttää sitä että kun nimetön ilmianto johtaa toimenpiteeseen, niin ilmiannon kohteella on oikeus saada tietää ilmiantajan nimi! Ja uskoisin että kun nimettömän ilmiantajan nimi tulee ilmiannnon kohteeksi joutuneelle tiedoksi, osaa ilmiannnon kohteeksi joutunut useissa tapauksissa selittää, mistä syystä on ilmiannon kohteeksi joutunut."

Muistelen jonkin aikaa sitten lukeneeni tapauksesta, jossa huostaanoton taustalla toimi ex-anoppi, joka oli ammatiltaan sosiaaliviranomainen.

Lapsilla ei ilmeisesti ollut hätäpäivää niin kauan kuin pari oli naimisissa mutta avioeron jälkeen sosiaaliviranomainen-ex-anoppi huomasi lasten kärsivän hirvittävästi isänsä luona olemisesta.

-----
77 huostaanottoa viikossa on todella paljon Suomen kokoisessa maassa.

Jos oletetaan - itse en siihen usko - että kaikki 77 huostaanottoa olivat aiheellisia, minusta kysymys kuuluu MIKÄ saa aikaan sen, että perheet Suomessa voivat niin pahoin?

Harjoitettu politiikka (uusliberalismi ja sen sivuilmiöt köyhyys, tehokkuusvaatimukset, työttömyys jne) on eräs epäilty ;)

Käyttäjän mariasyvala kuva
Maria Syvälä

Riikka, tässä VM:n julkaisussa on mielestäni todella selkeästi esitetty lastensuojelun nykytilanne ja perhepolitiikan ongelmia ylipäänsä. Toivoisin, että tätä nostettaisiin esiin mediassa.

http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/...

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Eräs tuttu kaveri otti minuun yhteyttä, kun häneltä evättiin lapsen tapaamiset. Hänellä on ollut yhteishuoltajuus vuosikausia ja viime syksynä hänen exänsä alkoi vaatimaan yksinhuoltajuutta, jota myös exän toivomuksesta sosiaaliviranomaiset puoltavat. Siis vaikka hänellä on oikeuden päätös yhteishuoltajuudesta, niin sen takia koska hän ei ole suostunut siihen että exä saisi yksinhuoltajuuden, on häneltä estetty lapsen tapaaminen.

Kaveri on luvannut toimittaa minulle paperit asiasta, jotta pääsen tutustumaan asiaan paremmin ja tulen palstalle sitten kertomaan asiasta laajemmin. Kaveri on työssäkäyvä ja asuu uuden avovaimon kanssa, joten mielenkiinnosta odottelen että pääsen tutustumaan asiaan tarkemmin!

Henri Lepola

Aikamoista copy-pastea, viranomaisten aliarvioimista ja tunnekuohua koko juttu. Jos tietää tai on tutustunut siihen kuinka pitkä prosessi edes yhden lassu-ilmoituksen viralliseksi saaminen saati sen pohjalta toimiminen on, niin ehkä yleisökin ymmärtäisi näitä jutuja paremmin. Vaikea ymmärtää miksi täällä jaaritellaan saako poliisi tulla kotiin sossun virka-apuna. Nämä tapaukset joissa isät kuvaavat omien lastensa huostaanottoa jo kertovat osaltaan kodin ongelmista. Kyllä viranomainenkin myöntää virheensä jos niin myöhemmin niin todetaan. Totuus vaan on että lapsien kohdalla harvoin otetaan mitään riskiä näissä tapauksissa, onneksi. Ja oikeuslääketieteellisellä on keinonsa selvittää väärinkohtelut vuosienkin takaa, joten maltti on valttia. Silloin kun epäily on olemassa - ja epäily huostaanottojen tilanteessa on jo jollain tavalla konkretisoitunut - niin se osoittaa tietynlaista empatia-kyvyn puutetta haluta yhdistää perhe ennen kuin asiat ovat ratkenneet.

Heli Hämäläinen

Kerro ylimielisyydeltäsi minkä lainkohdan perusteella poliisi toimii kotirauhan piirissä olevassa tilassa. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla koskee yksityisyyttä ja perhe-elämän suojaa. Tähän Suomen tasavalta on sitoutunut valtiosopimuksella 63/1999.

8 artiklan 2 kohta sallii kyllä tämän suojan murtamisen, mutta vain kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

8 artikla

Oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta

1. Jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta.

2. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1999...

Ja mitä ihmettä minä tosiaan kopypastaan näitä tänne. Eikö viranomaisen tule ennemmin tehdä tämä työ ja esittää yleisölle toimintansa takana olevat relevantit lainkohdat?

Mika Samuel Kiekkijev

Olen kyllä samaakin mieltä, mutta en nyt aivan niele viranomaisten kaikkivoipaisuutta, enkä etenkään toiminnan virheettömyyttä.

Toiminnan virheellisyyden tunnustaminen ei myöskään viranomaistaholta ole koskaan aivan yksinkertaista.

Mari Koho

Kiinnitti vielä huomiota tuo "oikeuslääketieteellä on keinonsa selvittää väärinkohtelut vuosienkin takaa". Tarkoitatko tällä nyt sitä uusmuodikasta UV-valotutkimusta vai ihan yleisemmin oikeuslääketieteessä hyväksyttyjä menetelmiä joista on olemassa pitkän aikavälin kokemuksia?
Entä milloin epäily on jäänyt näyttämättä toteen? Entä jos epäilyä itsessään pidetään asiaintilaa kuvaavana ongelmana, käänteisen todistaakan kautta toteennäyttämättömänä faktana?

Mari Koho

Valotan tätä vielä esimerkin valossa. Perheen neljästä lapsesta yksi on viety tikattavaksi kertaa y, pudonnut puusta kertaa x, karannut ulko-ovista (huolimatta ovessa olevista hakasista) useita kertoja maantielle ja juossut päin ovia kun poistumista on rajoitettu turvallisuussyistä ym.ym.. Näetkö tässä vanhemmuuden ongelman, vai kenties erityislapsen? Pitäisikö lapselle suorittaa esim. UV-tutkimus jossa verrokkina käytetään vaikkapa kolmea varovaisempaa ja rauhallisempaa sisarusta? Entä kun lapsesta löytyy suuri määrä niitä etsittyjä naarmuja ja kolhuja joita vanhempi ei mitenkään kykene luotettavasti selvittämään, ainakaan kaikkea (en puhu lääkärihoitoa vaativista vammoista kuten murtumista). Entä jos joku lisäksi esittää epäilyksen kaltoinkohtelusta koska lapsella on mustelma? Pitäisikö olettaa että tämä lapsi on huostaanotettava sekä epäilyksen, että osoitettujen naarmujen ja vanhojen mustelmien määrän vuoksi, ja muut saavat jäädä kotiin? Miten paljon sosiaalitoimessa on asiantuntemusta vaikkapa erityislasten ongelmista, jotta sekä lapsen että muun perheen oikeusturva toteutuisi?

Käyttäjän mariasyvala kuva
Maria Syvälä

Vastauksesi on edelleen ladattu syyttämisstrategioilla, Henri.

Lastensuojelutoimet liian ennakoivalla tavalla, varmuuden vuoksi erinäisten riskikartoituksien ja riskiluetteloiden pohjalta vaikuttavat lapsen ylisuojelulta ja perheen näkökulmasta mielivaltaisilta toimilta.

Tilanne, jossa nuoria lapsettomia kätilöitä kannustetaan tarkkailemaan vastasynnyttäneiden äitien ja vauvojen vuorovaikutusta ja kiintymyssuhdetta sekä ilmoittamaan lastensuojeluun "mahdollisista epäilyistään", ei voi johtaa muuta kuin hysteeriseen puoskarointiin. Tämä ei ole vauvan etu.

Kuten jo sanoin, tämä on pois niiltä lapsilta, joita varten lastensuojelu on olemassa; sen tehtävä on auttaa todellisessa hädässä olevia lapsia.

Lastensuojelua tehdään ihmisoikeuksien ytimessä. Varatuomari Ikonen on nimennyt lastensuojelun oikeusturvaongelmat Suomen vakavimmiksi.

Eikä hän ole yksin. 7.12.2013 Oikeusasiamies listasi 10 keskeistä suomalaista perus- ja ihmisoikeusongelmaa. Eduskunnan oikeusasiamiehen Petri Jääskeläisen mukaan Suomen keskeiset perus- ja ihmisoikeusongelmat ovat:
- puutteet vanhusten oloissa ja kohtelussa
- lastensuojelun ja lapsiasioiden käsittelyn puutteet
- vammaisten oikeuksien toteutumisen puutteet
- laitoksissa olevien itsemääräämisoikeutta loukkaavat rajoittamiskäytännöt
- ulkomaalaisten säilöönoton ongelmat ja ns. paperittomien turvattomuus
- vankien ja tutkintavankien olojen ja kohtelun epäkohdat
- riittävien terveyspalveluiden saatavuudessa puutteita
- puutteet perusopetuksen oppimisympäristön turvallisuudessa
- oikeusprosessien pitkät käsittelyajat ja tuomioistuinten rakenteellisen riippumattomuuden puutteet
- perus- ja ihmisoikeusloukkausten ennaltaehkäisyssä ja hyvittämisessä puutteita.

Jääskeläinen tarkensi ongelmia seuraavasti lastensuojelun osalta:

2 Lastensuojelun ja lapsiasioiden käsittelyn puutteet

Yleinen voimavarojen puute, työntekijöitä liian vähän, vaihtuvuus suuri, puutteellinen koulutus ja kokemus.

Sijaishuollon valvonta riittämätöntä.

Mielenterveyspalveluiden riittämättömyys, vaikeuksia saada sijoitettu lapsi hoitoon.

Perheen avohuollon tukipalveluiden riittämättömyys ja viivästyminen.

Oikeusprosessit, erityisesti olosuhdeselvitykset viipyvät.

Käyttäjän mariasyvala kuva
Maria Syvälä

Lisäksi haluaisin vielä uudelleen linkittää tämän erittäin selkeän VM:n selvityksen:

http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/...

OTE: "Linjauksen mukaisesti on lastensuojelutapauksen kriteerejä miedonnettu lainsäädännössä. Vertailun vuoksi – kun angloamerikkalaisissa maissa asetetaan lastensuojelun intervention perusteeksi lasten pahoinpitely – käyttää suomalainen lainsäädäntö aivan toisenlaista kieltä. Suomessa riittää avohuollon tukitoimien perusteeksi lapsen terveyden tai kehityksen vaarantuminen. Huostaanoton ja sijaishuollon järjestämisen motiiviksi taas riittää vakava terveyden tai kehityksen vaarantuminen sekä rikollinen teko, jota ei pidetä vähäisenä. Lähtökohtana ei ole määritelty riski, vaan oikeus palveluun, joka perustuu palvelutarpeeseen, jota muut palvelut eivät täytä (Pösö 2011, 115, 118).

Olisi kummallista, jos lastensuojelutapausten määrä ei olisi korkea, kun kriteerit ovat väljät ja politiikkana on tarttua ongelmiin niiden varhaisvaiheessa. Kun tähän lisätään sellainen yhteiskunnallinen kehitys, jossa laajenee vapaus valita, mitä itse haluaa, ja samaan aikaan nostetaan etenkin työelämässä vaatimuksia siitä, millainen ihmisen pitää olla,
repeää elämän todellisuuden ja vaatimusten välille turhauttava aukko. Lastensuojelu saa olla täyttämässä tätä aukkoa."

Mari Koho

No joo, blogistin kysymyshän koskee tätä nimenomaista tapausta, ja on osoitettu Jarno Saariselle tämän nimenomaisen tapauksen perusteella jossa lapset on äänestäneet jaloillaan, on olemassa syyttämättäjättämispäätös epäilystä ja tilanteessa ei ole uhkaa lapsen terveydelle ja hengelle. Se, että huostaanottotilanne on konkretisoitunut aiemmin ei saa estää arvioimasta tilannetta uudelleen, varsinkaan silloin kun mainitut syyperusteet on rauenneet ja jäljellä on enää noita blogistin kuvaamia oletusstrategioita.
* muoks* kommentti oli osoitettu Henri Lepolan kommentin vastaukseksi mutta tuli väärään paikkaan*

Käyttäjän seppopmuurinen kuva
Seppo Muurinen

Onko aina viranomaiset lapsen/perheen puolella kun puhutaan mm.lapsen eduista että vanhemmuuden pätevyydestä/jaksamisesta hoitaa lapsiaan kriisin tullessa esille arkielämässä. Ei välttämättä ja varmaankin siihen vaikuttavat tietyllä tapaa oleelliset kuin epäolennaisemmat syyt,jotka eivät yhtenäisyydessään kerro täyttä tosiasiaa perheen kokonaisuudesta suoriutua tehtävästään.
Tuki jonka yhteiskunnan pitäisi antaa täytyy ehdottomasti olla koko perhettä tukeva että muodostettava aukoton kokonaisuus - puolueettomasti - eikä tukeutuen hetkellisiin olettamuksiin liian kapea-alaisesti tiettyihin olettamuksiin lyhytjännitteisesti.

Itse uskon että perhe mahdollisine kriiseineen yhteiskunnan hyvällä tuella ja yhteisymmärryksellä takaa hyvänkin lopputuloksen,jos siihen molemmilla on todellista halua/tahtoa kun siihen annetaan kunnon eväät mahdollisuuksineen.

Toisinaan saattaa huostaanottoon vaikuttaa molempien osapuolten hetkittäiset ylireagoinnit tiettyihin esiin tuleviin vaikeisiin jopa odottamattomiin asioihin,jotka kärjistyvät tietyissä tilanteissa suhteettomasti niin että kokonaisuus kärsii jotta voisi muodostaa ns.lopullista kantaa "perheen parhaaksi" sanonnalle - sijoitukseen.

Varmaankin on tapauksia ja tulee olemaan että muuta vaihtoehtoa ei ole kuin sijoittaminen mutta se pitäisi olla vain äärimmäinen keino,joka täyttää nuo mittasuhteet huostaanotolle,ehkä silloinkin vain määräajaksi - joka olisi lapsen parhaaksi että tulevaisuudelle.

Biologinen perhe on aina biologinen että se oikea varmaan hyvinkin monissakin tapauksissa,eikä "ehdointahdoin" eroittava tekijä !

Blogi,joka tarvitsee oman huomionsa erityisen tärkeässä asiassa : Lapsen kuin perheen etu tässä pirstaloituvassa yhteiskunnassamme !

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Syvälä, mainostaminen on tällä alustalla kyseenalaista. Viittaan kirjamainokseesi profiililinkissä ja puheisiisi, ettet saanut kaupattua juttuasi kuin Perussuomalainen-lehdelle.

Käyttäjän mariasyvala kuva
Maria Syvälä

Olet oikeassa, otan profiilista kirjalinkin pois. Aiemmin siinä oli kotisivujeni linkki (saakohan se olla?). Olen tuon linkin vaihtanut viime vuonna ajatuksena, että sitä kautta lukija saa suoraan tiedon siitä, mistä näkökulmasta olen asioita tutkinut. Mutta mainostamista se on, en ollut ajatellut loppuun asti, hyvä kun sanoit.

PS-lehden mainitsemista en sen sijaan ymmärrä mainokseksi vaan lähteeksi - aivan samoin olen linkannut muita medioita.

Tämän jutun tausta oli se, että heti videon julkaisun jälkeen soitin Oulun Yleen ja pyysin, voisivatko he oman toimituksensa voimin tehdä jutun ko perheestä. Ainakin minä olisin ollut kiinnostunut sen kuulemaan - ja uskoakseni monet muutkin. Heidän toimituksensa linja kuulemma oli se, etteivät "he ala ajaa kenenkään yksittäisen henkilön asiaa". Tähän sanoin, että nythän ajetaan vain virkamiesten asiaa ja paheksutaan perhettä, kun videon taustoja ei selvitetä kunnolla vaan ollaan pelkästään yksipuolisen totuuden varassa. Kerroin, että viranomaiskanta löytyy mitään pois jättämättä perheen hallussa olevista lastensuojeluasiakirjoista. Tällaisen todellisuuden selvittäminen oli Ylen toimittajan mielestä monimutkaista ja aikaaviepää, eikä aiheeseen tartuttu.

Tämän jälkeen soitin kahteen suureen lehteen, joita kumpaakaan ei myöskään kiinnostanut perheen tarina.

Ennen tätä olin vastannut Perussuomalainen-lehden haastattelupyyntöön kirjani tiimoilta. Em. puheluiden jälkeen kuitenkin kysyin, olisiko sittenkin merkittävämpää lähestyä aihetta ajankohtaisen huostatarinan kautta. Tämän Kurheloiden tarinan PS halusi julkaista.

Mielestäni asian mainitseminen jutussa on perusteltua siksi, että kyseisen perheen tarina ei valtamediaa kiinnostanut. Sillä tiedolla, miten vaikeaa lastensuojeluperheiden tarinoita on saada julkaistuksi, on mielestäni yleistä merkittävyyttä.

Laittomien, heppoisin perustein tehtyjen huostaanottojen ja sijoitusten esiintuominen mediassa ei ole ollut helppoa. Monessa tapauksessa median edustaja on sanonut perheiden tarinoiden olevan yksipuolisia (=lähtökohtaisesti epäilyttäviä). Kuitenkin samalla unohtuu, että lastensuojeluasiakirjat sisältävät viranomaiskannan. Yksittäisestä lastensuojelutapauksesta voi muodostaa kokonaisen kuvan siten, että kuulee asianosaisia ja heidän lähipiiriään, tarvittaessa myös perheen tuntevia asiantuntijoita, sekä lukee perheestä laaditut asiakirjat. (Itse en tee juttua, ellen saa dokumentteja nähdäkseni.)

Pääsääntöisesti lastensuojeluasioissa haastatellaan alan järjestöjä, ammattilliittoa ja muita toimijoita kuvitellen, että he edustaisivat objektiivista totuutta ja ainoaa oikeaa asiantuntijuutta. Samalla unohdetaan, että niillä on alalla omia taloudellisia intressejä, pr-näkökulmasta puhumattakaan. Miten ihmeessä alan edustajat sortuisivat kritisoimaan kollegojaan saati kohderyhmäänsä, jota varten ne ovat olemassa ja jolle ne palvelujaan tarjoavat?

Lähdekritiikistä voisi siis keskustella enemmänkin.

Käyttäjän TuomoTervo kuva
Tuomo Tervo

Olisko se ollu liikaa vaajittu jos arvon sosiaalityöntekijä olis majottunu peräkamariin kaiken varalta, ainaki halavempaa ku poliisien kanssa.

Palakka me niillekki maksetaan samoten ku niille muillekki, jota tämmönen nykymeno kustantaa.

Käyttäjän mariasyvala kuva
Maria Syvälä

Tällainen viesti tuli Kurhelan perheelle tänään. Julkaisuun kysytty lupa: "Yritin soittaa päivällä - hetki ei varmaan ollut hyvä. Tarkoitukseni oli vain sanoa muutama myötätuntoinen sana, vaan käyhän se näinkin. Olen pahoillani perheeseenne kohdistuneista tapahtumista ja toivon että asiat palautuvat ennalleen ja paranevat pian. Olitte mukavia naapureita. Lapset olivat ja ovat varmaan edelleen aitoja lapsia. Jäi mieleen iloisuus, reippaus, luottavaisuus ja rohkeus. Tuli aina mukava olo kun heidän touhujaan kuunteli ja näki. Ihmeteltiin minne niin äkkiä hävisitte. Oli mukava kuulla että saitte isomman asunnon. Kaikkea hyvää ja jaksamista koko porukalle. T: Entinen naapuri.

Susku London

Jukka Lahden murhaaja on ollut vapaana 7 vuotta. Lahden perhe on tuhottu viranomaisten toimesta. Kuuntele Hätäpuhelu elokuvaohjaaja Pekka Lehdon haastattelu:

http://areena.yle.fi/radio/2104198

Lue Anneli Auerin lapsista tehty lastensuojeluilmoitus allaolevasta linkistä. Tämän ilmoituksen tarkoitus oli herättää sosiaaliviranomaiset näkemään mitä todellisuudessa tapahtuu Auerin pienimmille lapsille. Tämän ilmoituksen jälkeen sosiaaliviranomaisille on tehty tarkentavia ilmoituksia. Lopulta sosiaaliviranomaisista tehtiin kantelu AVI:lle.

http://anneliauer.com/?s=lastensuojeluilmoitus

Jolleivat viranomaiset tee muuta, kuin peittele toistensa tekemisiä, niin lapset kuitenkin kasvavat isoiksi ja saavat kertoa itse mitä heille tapahtui.

Toimituksen poiminnat