mariasyvala Ubuntu; Olen, koska olemme.

Olosuhdeselvitys Oulussa

Oulun Lastensuojelulle

 

Olosuhdeselvitys ja tukitoimien kartoitus

 

Haluatteko te kuulla, minkälaista tässä perheessä on ollut?”

Tätä kysyin soittaessani huostaanottokohun keskellä elävän oululaisperheen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle.

Vastaus oli: ”Hmm, tota... mä en kauhean mielelläni keskustele tällaisista asioista ulkopuolisten kanssa.”

Lastensuojelu on hiljattain tarjonnut kyseiselle perheelle vanhemmuudenarviointia ja tukitoimien kartoitusta, minkä tekisi ostopalveluna eräs lastensuojeluyritys. Se tarkoittaisi, että perheessä kävisi muutaman kerran viikossa yrityksen X edustaja havainnoimassa ja kirjaamassa perheen arkea parin tunnin ajan, kaikkiaan noin 30 tuntia. Tuhansien eurojen hintaisen palvelun maksaisi Oulun kaupunki.

Koska olen ulkopuolisena havainnoinut perheen elämää ympärivuorokautisesti usean päivän ajan, päätin tehdä oman arvioni. Perheen vanhemmat toivovat, että tämän jälkeen myös muut lastensuojelusta riippumattomat tahot tulevat heille laatimaan selvityksiä kotioloista.

Toimitan tämän oman selvitykseni heidän luvallaan Aluehallintovirastoille, Valviraan ja eduskunnan oikeusasiamiehelle.

 

Kotikäynti / Syvälä: Olen viettänyt yhteensä kaikkiaan 10 päivää kyseisessä oululaisperheessä kahtena eri ajanjaksona 10–12.1 ja 30.1–5.2.2014. Kyseinen ajanjakso kattaa 192 tuntia.

En tuntenut perhettä ennestään. Tulin alun perin heille kahdeksi vuorokaudeksi toimittajan roolissa selvittämään netissä levinneen ensimmäisen videon taustoja, sitä, mitä perheelle on tapahtunut. Toisen vierailuni toteutin, kun aloimme työryhmän kanssa kuvata dokumenttia Perhe K:n tarinasta. Mukanani olivat mieheni ja kaksi vauvaani.

Perheen taustat:
Perhe on ollut Oulun lastensuojelun asiakkaana kesästä 2009. Asiakkuus alkoi kolmen noin 5-vuotiaan pojan livahtaessa kotipihasta 70 metrin päähän pienelle tietyömaalle. Tästä silminnäkijä teki lastensuojeluilmoituksen. Se olisi ilmoituksen kirjanneen sosiaalityöntekijän mukaan johtanut kiireelliseen sijoitukseen lastenkotiin, mikäli perheen äiti ei olisi saapunut hiekkakasalle samaan aikaan poliisien kanssa.

Sittemmin perheen 10 lapsesta 3 on otettu huostaan hallinto-oikeuden päätöksellä. Sijoitukset ajoittuvat alkukesään 2013. Pääsyinä huostaanotoille nähtiin isän mahdollinen väkivalta lapsiaan kohtaan, vanhempien kasvatukselliset ristiriidat, lasten oirehdinta ja isän kriittinen suhtautuminen virkamiehiin.

Tapaamisrajoitteet:
Sijoituksen aikana kaksospojat ovat useasti karanneet kotiin. Viranomaiset ovat hakeneet heidät väkisin takaisin laitokseen, jonne heidät on sijoitettu. Tammikuun alussa kaksospojat karkasivat taas kotiinsa. Poliisi haki 9-vuotiaat pojat sosiaalityöntekijöiden virka-apupyynnöstä. Tämän jälkeen yhteydenpitoa lasten ja vanhempien välillä rajoitettiin kuukauden. Helmikuun alussa rajoituspäätöstä jatkettiin toisella kuukaudella.

Pojilta on otettu puhelimet pois. He eivät ole saaneet käydä koulussa vaan opetusta on järjestetty lastenkodissa. Vanhemmat eivät tiedä, kuka poikia opettaa ja miten. He eivät tiedä, miten poikia on hoidettu ja onko heitä esimerkiksi lääkitty. Pojat eivät saa liikkua laitoksen pihamaalla ilman ohjaajia.

Tarjotut tukitoimet:
Perhe on aiemmin saanut lastensuojelusta avohuollon tukitoimena mm. tukiperheen, perhetyötä ja taloudellista tukea esimerkiksi lasten harrastuksiin. Kaikkia tarjottuja tukitoimia perhe ei ole ottanut vastaan, koska on kokenut ne senhetkiseen elämäntilanteeseen sopimattomiksi tai turhiksi.

Jotkut tukitoimet ovat epäonnistuneet siksi, että auttajataho on menettänyt perheen luottamuksen. Osalla tarjotuista tukitoimista taas on ollut selkeää vaikuttavuutta, kuten viimeisellä perhetyöjaksolla, jossa todetusti päästiin tavoitteisiin ja se voitiin siksi lopettaa helmikuussa 2013.

Nyt perhe ei saa konkreettista apua.

 

Havaintoni perheestä, voimavarat:


Yleisvaikutelmani
: perheessä on rakkautta, lämpöä ja välittämistä. Lapset ovat tiiviisti mukana arkielämässä ja vanhemmat huomioivat heidän tarpeensa.

Ristiriitatilanteet
(sisarusten tappelu, lasten kiukuttelu ja uhmakkuus jne ) eivät hallitse arkea, mutta kun ristiriitoja tulee, vanhemmat ryhtyvät ratkaisemaan niitä jämäkästi. Mielestäni he ovat vanhempina  kärsivällisiä ja neuvottelevia sekä huomioivat tilanteissa lasten erilaiset luonteenpiirteet.

Vuorovaikutuksessa
perheenjäsenten välillä en huomannut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Lapset ottavat kontaktia, ovat iloisia, huumorintajuisia ja ulospäin suuntautuneita. Vanhempien hellyys lapsia (myös muita kuin omia lapsia) kohtaan on läsnä kaiken aikaa. Aikuiset ja lapset tekevät yhdessä erilaisia asioita: lauletaan karaokea, pelataan biljardia, katsotaan pikkukakkosta, leivotaan suklaakeksejä, poikien kanssa pihaleikkejä jne.

Vanhempien parisuhde
on ”lujaa tekoa”. Toisensa kunnioittaminen ”sellaisina kuin olet” näkyy arjessa. Vanhempien välillä on lempeyttä, huumoria ja kannustamista. Janne arvostaa kovasti Ritvan energisyyttä ja kykyä pitää arki hallinnassa, ja Ritva taas voi luottaa Janneen siinä, että mies pitää huolta perheestään. Miehen ja naisen roolimallit näyttäytyvät siten melko perinteisinä: vaimon vastuulla on kotityöt, kun miehen tehtävänä on elättää perhe ja kantaa päävastuu taloudesta.

Koti
on tilava omakotitalo. Tunnelma on kotoisa.

 

Havaintoni perheestä, tuen tarve:

Arkirytmi
on perheessä asia, johon pitäisi panostaa. Valtaosin rytmi on hallussa esimerkiksi iltarutiinien osalta: iltaisin lapset käyvät pesulla ja äiti tekee listan aamuksi, kuka herää milloinkin ja mitä huomioitavaa on koulupäiväksi.

Haasteellista on saada lapsia tekemään läksyt ja suoriutumaan iltarutiineista samaan aikaan. Nukkumaanmenon venähtäminen tuskastuttaa äitiä, joka päivän päätteeksi pesee ja viikkaa pyykit, siivoaa keittiön ja järjestelee eteisen kenkävuoren.

Tavoitteeksi asettaisin sen, että joka ilta lapset auttaisivat hyvissä ajoin äitiä näissä kotitöissä siten, että kullakin lapsella olisi oma vastuualue. Lisäksi iltapalalle pitäisi tulla yhtä aikaa tiettynä aikana, jolloin perheenjäsenillä olisi tilaisuus kohdata toinen toisensa rauhassa. Tämän jälkeen siivottaisiin yhdessä, käytäisiin iltapesulla, järjestettäisiin kaikki valmiiksi aamua varten ja sitten mentäisiin omiin huoneisiin.

Tavoitteen täyttämiseksi ei tarvita perhetyöntekijöitä, koska perheellä on huonoja kokemuksia perhetyöstä viimeistä kannustavaa ja aidosti perhettä auttanutta perhetyöntekijää lukuun ottamatta. Tavoite toteutuisi, mikäli perhe saisi kilpailuttaa oman auttajansa ja valita perheeseen tulevan oheisvanhemmuusohjaajan esimerkiksi Neljä Astetta Oy:stä.

Sama ohjaaja auttaisi myös lapsia koululäksyissä, koska ainakin yhden lapsen koulunkäynti on mennyt huonoon suuntaan sisarusten huostaanoton jälkeen.

Äidin vapaa-aika
on ajatus, joka nousi mieleeni. Äiti selvästi nauttii roolistaan kodin ilmapiirin luojana ja saa arjen pyörittämisestä onnistumisenkokemuksia, mutta silti olisi keskusteltava myös oman ajan tarpeesta. Äidillä voisi mielestäni olla joka päivä muutama tunti omaa aikaa ilman keskeytyksiä. Jos äiti ei halua lähteä harrastamaan kodin ulkopuolelle, hänelle tulee rakentaa oma huone, äidin valtakunta, jossa hän saa olla yksin vaikkapa ompelemassa, ja jonne muilla ei ole asiaa.

Olisi tärkeää, jos äiti saisi puhua jonkun kanssa siitä, millaisia toiveita hänellä on ikioman elämänsä suhteen. Hän on kouluttautunut lähihoitajaksi ja on työskennellyt mm. päiväkodissa. Voisiko töihin paluu olla ajankohtaista nyt, kun nuorin lapsista on nelivuotias?

Isän osallisuudesta:
isä saa nyt enemmän vapaa-aikaa, yksinoloa ja riippumattomuutta arkitöistä kuin äiti. Isä touhuaa lasten kanssa, mutta hän voisi lisätä äidin voimavaroja myös ottamalla joitakin aamu- tai iltatouhuja kokonaan hoidettavakseen eli vapauttaa äidin vastuusta näiltä osin.

Trauman purku
olisi äärimmäisen tärkeää järjestää koko perheelle. Akuutin kriisin jälkikäsittely (debriefing) olisi pitänyt järjestää jo joululomalla huostaanottopäätöksen jälkeen, mutta traumaa voidaan purkaa ryhmätapaamisissa vieläkin. Nyt perheessä on ollut mykkää surua sen jälkeen, kun kolme lapsista sijoitettiin pois kotoa. Kaikilla on kova ikävä huostaan otettuja perheenjäseniä. Tästä asiasta on kuitenkin hankalaa puhua. Vanhemmat pelkäävät käsitellä lasten kanssa huostaanottotoimia, koska uskovat asiantuntijoiden tulkitsevan ”vanhempien manipuloineen lapsia”. Siksi suru leijuu hiljaisena ilmassa.

Samalla on läsnä uusien huostaanottojen uhka. Sosiaalityöntekijän kysymys ”oletteko ajatelleet myös muiden sijoittamista” pitää yllä tätä uhkaa. Sen jälkeen, kun poliisit hakivat kotiin karanneet kaksospojat tammikuun alussa, on pienin lapsista pelännyt iltaisin.

Trauman purkua tarvitaan myös siksi, että vanhempien kokemusmaailmassa lastensuojelutoimet näyttäytyvät mielivaltaisina, tuhoavina ja pelottavina. He kokevat tulleensa rangaistuksi siksi, että he pyysivät itse apua lastensuojelusta. Perhe kokee myös tulleensa lavastetuksi syylliseksi jostakin, mitä heille ei suostuta kunnolla yksilöimään.

Lastensuojeludokumenttien tutkiminen voimistaa mielivaltaisuuden uhriksi joutumisen tunnetta. Siksi lastensuojelu täyttää ajatukset lähes koko valveillaoloajan ja tulee uniinkin: aiheesta irtautuminen on osoittautunut mahdottomaksi. Tämä puolestaan ruokkii epäluuloa viranomaisia kohtaan ja on saanut aikaan sen, ettei perhe koe olevansa turvassa kotimaassaan.

Heillä on krooninen ahdistus siitä, että he eivät koe olevansa autonomisia yksilöitä vaan joutuvat elämään viranomaisohjauksessa vielä seuraavat 14 vuotta. Tämän he kokevat kontrollina ja valvontana, joka rajoittaa heidän perusoikeuksiaan ja yksilönvapauttaan sekä loukkaa heidän kunniaansa vanhempina.

Perheen jälleenyhdistämisen aloittaminen
ja huostaanoton purkaminen on asetettava ensisijaiseksi tavoitteeksi, kuten laki vaatii. On selvitettävä, onko huostaanotoille tosiasiallisesti ollut painavia perusteluja. Lastensuojeludokumenttien puutteet ja virheet sekä sosiaalityöntekijöiden tulkinnat vakavan vaaran käsitteestä on selvitettävä seikkaperäisesti puolueettoman tahon toimesta perhettä ja lähipiiriä kuulemalla.

Huostaan otettujen lasten sijoittaminen kotiin
on kartoitettava kiireellisesti. Sijaisvanhemmiksi ryhtyminen kiinnostaa perhettä: he ovat valmiit hakeutumaan sijaisvanhempien PRIDE-kurssille.

Kolmesta lapsesta myönnettävillä perhehoidon palkkioilla (noin 7500 euroa / kk, josta kolmannes verotonta + työnohjaus, lomatuki, lomituskorvaus jne) perhe pystyisi elämään ilman jatkuvia taloudellisia paineita. He voisivat hankkia huostaan otetuille lapsilleen esimerkiksi terapiapalveluita yksityisellä sektorilla ja tilata kotiapua kuten viikkosiivouksen.

Uuden auttajatahon kartoitus
on ainoa vaihtoehto tilanteessa, jossa auttajan ja autettavan välit ovat pahasti tulehtuneet eikä luottamusta enää ole. Luottamuspulan takia yhteistyö lastensuojelun ja asiakkaan kesken on mahdotonta. Se taas estää tukitoimien toteutumisen ja on siten lasten edun vastaista.

On lisäksi huomioitava, että tehdyt lastensuojelutoimet ja jatkuva lastensuojelun korostuminen arjessa (palaverit, puhelut jne) tulevat vaikeuttamaan isän työntekoa ja äidin paluuta työelämään, mikä puolestaan lisää taloudellista ahdinkoa.

Ammatillisen tukihenkilön
rooli korostuu, kun puhutaan auttajatahon ja asiakkaan välisestä yhteydenpidosta. Asiakaspalavereihin tulisi jatkossa saada mukaan tukihenkilö, joka sanoittaisi perheen tilannetta asiantuntijoille ja toimisi välittäjänä näiden tahojen välillä. Tukihenkilö myös tarkastaisi asiakaskirjausten oikeellisuuden ja huolehtisi siitä, että perheen etu huomioidaan asiakassuunnitelmissa ja perheen vastaanottamissa tukitoimissa.

Ammatillisen tukihenkilön rooliin kuuluu lisätä yhteistyön avoimuutta ja vastavuoroista dialogia, edistää aitoa kohtaamista ja kuulemista sekä auttaa osapuolia ymmärtämään toinen toistaan. Tämä vahvistaa luottamusta ja rehellisyyttä eli rakentaa siltaa tahojen välille.

Ammatillinen tukihenkilö auttaa sosiaalitoimea kertomaan perheelle selkeästi, mistä huoli on herännyt, mitä huoli on ja mitä perheen toivotaan tekevän huolen häivyttämiseksi. Näin perhe saa tietää, mitä heidän tulee tehdä, jotta viimesijaisilta toimenpiteiltä (huostaanotto) voidaan välttyä.

 

Kooste mahdollisten tukitoimien tarpeellisuudesta:

-       oheisvanhemmuusohjaaja (puolen vuoden intensiivijakso vanhempien valitseman tahon suorittamana)

-       äidille oma huone

-       traumaterapia koko perheelle (toteuttajana Oulun kaupungista irrallaan oleva taho)

-       PRIDE-kurssi vanhemmille

-       perheen jälleenyhdistäminen

-       kotisijoituksen kartoittaminen

-       uuden auttajatahon etsiminen

-       ammatillinen tukihenkilö perheelle

 

Yhteenveto:

Perheen perusarki ja vanhemmuus eivät ole herättäneet minussa huolta. Koko perhe on osallistunut omien vauvojeni hoitoon. Luotin heihin sataprosenttisesti ja lapseni viihtyivät perheessä erinomaisesti. Koimme yhteisasumisen sujuvan mutkattomasti ja rennosti. Sain Ritvalta monia todella hyviä käytännön vinkkejä vauvaperheen elämään.

Vanhemmat ovat osoittautuneet myös laajan läheisverkoston kuulemisen perusteella riittävän hyviksi vanhemmiksi: vastuullisiksi, lapsistaan välittäväksi ja heistä koko sydämellään huolehtiviksi. Vanhemmat ovat itsenäisiä oman elämänsä käsikirjoittajia, mitä tulee ensisijaisesti vahvistaa jatkossa siten, etteivät he enää koe olevansa vain asiantuntijoiden ohjauksessa ja pakotettuja olemaan näistä riippuvaisia.

Perheen arjessa olevat haasteet on täysin mahdollista ratkaista erilaisin tukitoimin. Näiden tukitoimien kartoittajina vanhemmat ovat parhaita asiantuntijoita.

 

Siurossa 7.2.2014

 

Maria Syvälä


Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

13Suosittele

13 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Timo-Heikki Makela

On aivan käsittämätöntä, miten fanaattisesti lastensuojelu kieltäytyy tunnustamasta tosiasioita ollessaan ilmeisen väärässä. Vielä kummallisemmaksi kaiken tämän tekee se, että myös tuomioistuimissa kieltäydytään aivan yhtä fanaattisesti antamasta ristiriitatilanteita minkään ulkopuolisen puolueettoman tahon selvitettäväksi, jolloin lasun kanta de facto hyväksytään käytännössä aina riippumatta sen pätevyydestä.

Esimerkiksi yliopistojen tutkijat olisivat tällaisissa tilanteissa puolueettomina asiantuntijoina käytettävissä. Mutta omasta kokemuksestani voin sanoa, että MIKÄÄN oikeusaste ei omaa lastani koskevissa oikeudenkäynneissä ole edes harkinnut heidän käyttämistään, vaikka olen toistuvasti vaatinut sitä johtuen lasun jo lähtökohtaisesti jäävistä asemasta. Päinvastoin, ainoina "asiantuntijatodistajina" on kuultu ainoastaan juuri niitä henkilöitä, jotka ovat pahiten aiheuttaneet ongelmia.

Miten ihmeessä kukaan tervejärkinen ihminen voisi luottaa tällaiseen järjestelmään, jonka päätökset ovat aivan ilmeisen pähkähulluja ja suoranaisesti vahingollisia? En ainakaan minä. Tuomarit ovat raiskanneet lapsemme ja koko oikeusjärjestelmän!

Timo-Heikki Makela

Olen lukenut kyseisen mestariteoksen. Kafkan on täytynyt kokea jokin vastaava prosessi läheltä, sillä niin lähellä aitoa dokumenttia kuvaus kaikessa absurdiudessaan on. Asianajajakin on pahimmillaan isälle suurelta osin juuri kuvatunlainen hirttosilmukka, joka ainakin saa ongelmat paisumaan. Ehkä loppuratkaisu on sentään jo mennyttä aikaa. Ehkä.

Erittäin hyvä klassikko kaikin puolin. Kannattaa lukea jo pelkästään yleissivistyksen takia. Hyvin mielenkiintoinen, viihdyttävä ja ajatuksia herättävä.

Heli Hämäläinen

Kafka oli juutalainen ja juutalaisilla oli tuolloin lukuisia rajoituksia eikä täysiä kansalaisoikeuksia. Esimerkiksi maata ei saanut omistaa. Vähemmistöön kuuluvana hän oli hyvin perillä mitä oli elää oikeusjuttuvaltiossa. Valitettavasti tiedän minäkin.

Stanfordin yliopistossa tehtiin kuuluisa vankilakoe, joka jouduttiin keskeyttämään ennenaikaisesti. Silloin kun joku saa ehdottoman vallan toisen suhteen, se on omiaan vaikuttamaan tuon vallan käyttämiseen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Stanfordin_vankilakoe

Mari Koho Vastaus kommenttiin #4

Juuri tämänlaisen ilmiön takia viranomaistoiminnan tulee olla läpinäkyvää ja yleisten käytäntöjen on kestettävä julkista tarkastelua. Miksi juuri lasten oikeusturva mielivaltaa vastaan on niin heikko? Juuri lastenhan pitäisi olla valtiovallan erityisessä suojeluksessa!

Käyttäjän PetriMkel kuva
Petri Mäkelä

"isän kriittinen suhtautuminen virkamiehiin." Onko tämä oikeasti paperilla?

Koska tuohan käytännössä rajoittaa ihmisen sananvapautta. Jos kritisoit virkavaltaa menetät lapsesi. EIT-juttua sisään vain...

Mari Koho

EIT-tuomiosta tuskin ehtisi olla mitään apua tilanteeseen. Myöskään sieltä jo olemassa olevilla tuomioilla tuskin on mitään virkaa ennakkotapauksina, koska ls-tapaukset ovat aina yksittäistapauksia. Samalla logiikalla yksittäistapausten käsittelyä pyritään julkisuudessa estämään perustellen että yksittäistapauksista ei voi vetää johtopäätöksiä. Miten ihmeessä sitten niitä johtopäätöksiä voi tehdä suurista linjoista jos ei yksittäistapausten kautta? Entä eikö tapaus Eerikakin ollut myös yksittäistapaus? Pitääkö jonkun aina kuolla ennenkuin toimintaa saa tarkastella tapauskohtaisesti tai kriittisesti?

Perhesurmatutkimuskin toi esiin ongelman, jossa vanhemmat olivat kokeneet saamansa avun "kiusaamisena". Tämä on sivuutettu keskustelusta, vaikka tuhannet asiakkaat kokevat tällä hetkellä samoin. Puhutaan paljon viranomaisyhteistyön tiivistämisestä ja valvonnan lisäämisestä, mutta käytäntöjen tarkastelusta on tullut tabu, vaikka ne saavat osakseen ankaraa kritiikkiä asiakaskunnalta, JA myös tukea käytännöistä tehdyissä tutkimuksissa. Surkeaa, ei voi muuta sanoa.

Heli Hämäläinen

EIT:ssä kantajina voivat olla jäsenvaltioiden kansalaiset. Kansalliset muutoksenhakukeinot on käytettävä. Ylimääräistä muutoksenhakua (hallintolainkäyttölaki) ei tarvitse tehdä.

EIT toimii de facto perustuslakituomioistuimena kun se arvioi artiklakohtaisesti jäsenvaltion liikkumavaran (margin of appreciation) ja arvio onko jäsenvaltio syyllistynyt Euroopan ihmisoikeussopimuksen (SopS 85-86/1998) artiklojen vastaiseen toimintaan. Oikeudenkäynnissä on sallittu monenlaiset oikeudelliset argumentit, mukaan lukien Suomen perustuslaki. Tuomiossaan EIT ottaa kantaa Suomen lainsäädäntöön ja voi todeta lainsäädännön olevan ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa.

EIT:n oikeustapaukset ovat valtiosopimuksiin liittyvinä velvoittavia. KO ja KHO voivat oma-aloitteisesti oikaista päätöksiään, mutta myös kantaja voi hakea päätösten purkua lain väärän soveltamisen vuoksi.

Viimeisenä kortena päätösten muuttamiselle voidaan pitää yhteisökantelua EU:n komissiolle, ettei Suomi sovella kaikille EU:n jäsenvaltioille pakollista Euroopan ihmisoikeussopimusta kuten tuomioistuin määrää. Silloin juttu menee tarvittaessa Luxemburgissa istuvaan Euroopan Unionin tuomioistuimeen ja sen päätös on velvoittavaa eurooppaoikeutta.

Kysymyksessä on kuitenkin vuosien prosessi, jossa ehtii lapset kasvaa, ehkä itsekin vaihtaa hiippakuntaa.

Käyttäjän mariasyvala kuva
Maria Syvälä

HO huostaanottopäätös - Hakemuksen perustelut: "Perheen tilanteeseen puuttumista on vaikeuttanut vanhempien, erityisesti isän erittäin kriittinen suhtautuminen lastensuojeluun. Lastensuojelun avun vastaanottaminen on ollut vaikeaa, valikoivaa ja ehtoja asettavaa. Luottamusta perheen ja lastensuojelun välille syntyy ajoittain, mutta yhteistyö katkeaa tai notkahtaa lähes välittömästi, jos vanhemmat eivät saa apua omilla ehdoillaan eivätkä työntekijät ole heille mieluisia."

(Ps. Vastaava perustelu on ollut muissakin lukemissani ls-asiakirjoissa, siis muiden perheiden tapauksissa.)

Käyttäjän mariasyvala kuva
Maria Syvälä

LIsää perusteluja; OTE HO - huostaanoton perustelut: "Lasten isä on mahdollisesti kurittanut lapsia fyysisesti ja hallitsee heitä pelolla. Vaikka isä ei käyttäisikään väkivaltaa, väkivallan uhka on jossakin muodossa olemassa lasten mielessä...

Tilannetta pahentaa se, että perheessä on kasvatuksellinen ristiriita...

Tämä merkitsee, ettei kotona ole pysyvää ja johdonmukaista kasvatusta. Vanhempien puutteet arkielämän ja sosiaalisten taitojen opettajina ja hyvien tapojen välittäjinä sekä vaikeudet turvallisen ilmapiirin luomisessa ja sääntöjen ja sopimusten johdonmukaisessa valvomisessa...

Poikien oireilu osoittaa, että kodin olosuhteet ja vanhempien puutteellinen kasvatuskyky uhkaavat vakavasti vaarantaa heidän terveen ja turvallisen, ikätasoa vastaavan kasvun ja kehityksen....

Sijaishuollon avulla voidaan turvata kasvuolosuhteet, jotka mahdollistavan terveen ja tasapainoisen kasvun ja kehityksen...

Sijaishuolto mahdollistaa turvallisen aikuissuhteen ja takaa kasvuympäristön, jossa he eivät altistu väkivallalle ja sen uhalle."

Heli Hämäläinen Vastaus kommenttiin #11

Lapsilla tämä tietää yhteydenpidon katkaisua ja/tai eristystä. Hallinnollista vankeutta ilman oikeussuojakeinoja.

Käyttäjän HelkaHirvonen kuva
Helka Hirvonen

Erittäin tutun kuuloista tekstiä, tätähän se on ellei pahempaa.

Tuolla kommenteissa oli nostettu esille "kriittinen suhtautuminen" , Täällä ls kirjasi sen "epäluuloisuus viranomaisia kohtaan". Jos se on kokemuspohjaista, niin eihän siitä voi syyllistää vanhempia.
Oma kokemukseni palavereissa oli myös ls:n mielipide: "emme puhu yhteistä kieltä". Se kirjattiin myös yhdeksi luottamuspulan ja esim. tapaamisten epäämisen syyksi.

......................

Toivon sydämestäni Kurhelan perheen jälleenyhdistämistä. Moni asia listassasi mainituista loksahtaisi kohdalleen ilman apuakin, jos perheen ei tarvitsisi pelätä.

Mikko Tervonen

Siis ls-papereissa monet perustelut ovat prujattuja eli kopioituja. Tämähän on osoitus täydellisestä ammattitaidottomuudesta. Tosin tässä asiassa se näkyy kaikilla tasoilla muutenkin.

Suomen valtio alittaa kyllä kaikki mahdolliset rimat. Missä lymyävät henkilöt, jotka asiaan voivat vaikuttaa ja viedä asioita eteenpäin? Miksi he eivät tule esiin, joko ryhtymällä toimeen, tai eroamalla, jotta saadaan pystyvämpää ainesta remmiin?

Käyttäjän JouniIsopahkala kuva
Jouni Isopahkala

Kyllä tuollaiset perustelut ottais kunnialle aika monella terveellä vanhemmalla... Pakko ei ole kaikkea hyväksyä ja kaikkeen alistua.. Eikä aina tartte olla nöyrä niin kuin sossut haluaisivat kaikkien heidän edessään olevan nöyriä...

Sari Niemeläinen

*Kurhelan kaksoset eivät päässeet jouluksi kotiin lastenkodista, kuten muut. He käärivät sisaruksille hankkimansa lahjat, omat lelunsa, sanomalehtipaperiin, kun muuta ei ollut. Yksi lahjoista oli d-vitamiinipurkki, jonka sisällä oli auringonkukansiemeniä. ”Muista antaa nämä linnuille,” poika sanoi äidilleen. ”Ja anna sitten pikkusiskolle tyhjä purkki leluksi.”

*Kurhelan lähipiirin sydän on todella pakahtumaisillaan, kun he ovat joutuneet seuraamaan perheen käsittämätöntä kohtelua, jossa lapset kärsivät eniten!

*Kurhelan lasten äiti on energinen tehopakkaus, joka huolehtii, että lapsilla on siistit vaatteet, ruoka nenän alla ja turvallinen olo. Hän on Äiti isolla Ä:llä!

*Hyvä perheystävä haluaa sanoa, että ei ole koskaan nähnyt niin mitään väkivaltaa tässä ihanassa perheessä! Huostatut kaksospojat ovat isälle aivan erityisen rakkaita!

*Oulun lastensuojelun huostahakemus 9.8.13 sanoo, että Kurhelan perheen isä on ”mahdollisesti kurittanut” lapsia. Seuraavalla sivulla epäily on muuttunut tosiasiaksi: ”Sijaishuolto mahdollistaa turvallisen aikuissuhteen ja takaa kasvuympäristön, jossa lapset eivät altistu väkivallalle(!) tai sen pelolle(!).

*Lastensuojelu (huost.hakemus) 9.8.13: ”Tukiperhekäynnit loppuneet, koska perheellä ei ole enää luottamusta tukiperheeseen.”(!)
Miksi ”luottamus” loppui, hämärretään...
Tämä ”ammatillinen tukiäiti” kun teki selän takana ”väkivaltaisesta” isästä poliisitutkintaan johtaneita lastensuojeluilmoituksiaan! - No, tukiperheäitiäkin epäiltiin hoitolapsen pahoinpitelystä mutta sitä poliisi ei koskaan tutkinut. Reiluu...

*Lastensuojelu haki väkisin pojat ja vei lääkäriin, josta haettiin pakkohoitolähetteet M1!
Syy.
Lastensuojelu haki pojat elokuussa 2013 kotoa, jonne pojat olivat karanneet laitoksesta. Isä oli itse ilmoittanut lastenkotiin karkaamisesta. Lastensuojelu vei pojat lääkäriin, josta haettiin pakkohoitolähetteet M1(!).

Psykiatri on kirjannut, että pojat olivat ALUKSI uhmakkaita, mutta eivät vastustaneet yötä osastolla (siis mieluummin siellä kuin lastenkodissa). Aamulla pojat leikkivät rauhallisesti legoilla psykiatrin seuratessa ja olivat kontaktissa EIKÄ PSYYKKISESTÄ VOINNISTA NOUSSUT HUOLTA: "Ikäisensä oloisia poikia, jotka vastaavat kysymyksiin ikäistensä tavoin, ei huolta realiteeteista ja psyykkisestä voinnista."

Miksi lastensuojelu haluaa osoittaa pojat hulluiksi, kun kerran oireilu johtui selvästi Onnelasta, kotoa noutamisesta, koti-ikävästä ja psykiatrinkin mukaan pojat olivat kunnossa??? Haluttiinko pakkohoitomuilutuksilla nostaa ”psyykkistä oireilua”, jotta saataisiin taas uutta "näyttöä" huostaanotolle? Oulun lastensuojeluhan haki huostaa siksi, että kaksospojat olisivat muka vaarallisia lapsia, mutta hallinto-oikeuden tietoon ei tuotu selvästi sitä, mitä epikriisissä lukee?!?!?
Karkailu ja oireilu saadaan näyttämään vanhempien vialta (!) - ja päästään muka perustelemaan tapaamisrajoitteita - kuten myös aiemmin huostaa.

Edesvastuutonta, mielivaltaista, tarkoitushakuista, kerrassaan ihmisoikeuksia rikkovaa raportointia! Hävetkää siellä Oulun lastensuojelussa!!!

*KAKSOSTEN TAPAAMISTEN RAJOITUSPÄÄTÖS
8.1.14 käsittää yhden A4:n suoraan kirjoitettuna (kappalejaot ja otsikot huomioiden). 18 kertaa tällä sivulla mainitaan ”karkaaminen”. Kun rivejä on 50, ”karkaaminen” mainitaan lähes joka toisella rivillä.
Tämä kattaa viranomaisen harjoittaman SYYTÖSSTRATEGIAN kohdan ruotsalaisessa lastensuojeluselvityksiä analysoivassa Örebron yliopiston tutkimuksessa:”Kielteisen tiedon kertaaminen”.

*Toinen esimerkki SYYTÖSSTRATEGIASTA on, miten tavallinen asia esitetään yhteydessä, jossa se saa lähes rikokseen vihjaavan merkityksen:
”Isä kyseli kuka työntekijä on iltavuorossa(!). Poika kysyi ensimmäiseksi ketkä työntekijät ovat töissä maanantaina(??). Poika kertoi, ettei saanut yöllä unta, koska oli suunnitellut karkumatkaa(?!).”
- Bravo! Aivan mahtavan oleellisia, eikä yhtään johdattelevia, eihän , pointteja miksi lasten yhteydenpitoa vanhempiin rajataan! Onnittelut Onnelan lastenkodille!
Pojat kotiin ja sassiin!

Lähde: Syytösstrategiat lastensuojelun asiakastyössä - Persecutory Strategies in Child Protection Investigations (Bo Edvardsson), University of Örebro, School of Law, Psychology and Social Work 2009
Salassa pidettävä – suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa? (Leeni Ikonen) Radium Books 2013

*LAPSI VAARASSA
Kurhelan perheessä siitä lähtien, kun lastensuojelu tuli pörräämään!
”Lapset oireilevat” on huostaanottoperuste. Mutta oikeasti lapset oireilevat, kun lasu on kiusannut vanhemmat puolikuoliaiksi! Lapset reagoivat tähän ja pelkäävät noutajia, JOTKA SITTEN TULIVATKIN – JA MONTA KERTAA!

Kaikki ylläolevat tekstit ovat otteita perhettä tukevan ryhmämme sivulta:
https://www.facebook.com/TuePerhettaElamaanYhdessa

Toimituksen poiminnat