Tolkun Tie: vastauksemme Olli Löytylle

Kiitos tietokirjailija Olli Löytty kirjoituksestasi Tolkun ideologia eli toisen ääripään harha. Tekstisi on kelpo esimerkki tolkullisuudesta ja tolkun keskustelukulttuurista. Viikko sitten julkaistun Tolkun tie-vetoomuksen työryhmänä vastaamme esittämiisi kysymyksiin.

 

1. Kysyt: ”Keitä tarkalleen ottaen ovat ne ”ääripäät”, joihin teksteissä toistuvasti viitataan?”

Vastaamme: Ääripäitä ovat mielestämme tolkuttomat, jotka eivät pysty keskustelemaan asiasta toista kuunnellen. Tähän porukkaan kuuluvat esimerkiksi he, jotka solvaavat maahanmuuttajia ja he, jotka rasisminvastustamisen nimissä syyttä leimaavat toisia rasistiksi ilman perusteita.

Jatkuvasti kysellään: mikä toinen ääripää? Rasisteja ja toisia suvakeiksi haukkuvia vastaan asettuvat ne, jotka eivät näe mitään välitilaa, tavallisia ihmisiä, eivätkä tunnu luottavan demokraattiseen järjestelmään vaan odottavat, että kaikkien on radikalisoiduttava, oltava niitä toisia vastaan.

Toinen ääripää ei ole siellä, missä kamppaillaan rasismia vastaan, vedotaan ihmisoikeuksiin ja toivotaan että kunnioitamme kansainvälisiä sopimuksia. Toisessa ääripäässä leimataan kaikenlainen erimielisyys vaikkapa maahanmuutosta rasismiksi ja suorastaan kielletään ihmisiä olemasta huolissaan yhteiskunnan tilasta tässä historiallisen muutoksen keskellä. Ääripäät tulehduttavat ja radikalisoivat toisiaan.

 

2. Kysyt: ”Jos ”tolkun ihminen” pyrkii asettumaan joidenkin ääripäiden väliin, kenestä hän silloin haluaa erottautua?”

Vastaamme: Tolkun ihminen haluaa erottautua molemmista linnaleireistä, niistä vastakkaisista asemista, joihin kummankin pään keskustelijat haluavat ihmiset ajaa erilaisilla diskursiivisilla keinoilla. 

Tyypillistä on ideologinen sokeus althusserilaisessa mielessä: ihminen ideologiassaan näkee asiat itsestään selvinä, terveen järjen mukaisina, eikä hän edes ymmärrä olevansa ääripäätä. Yhdessä ääripäässä uskotaan, että edustetaan myyttistä kansaa. Toisessa uskotaan, että edustetaan oikeutta, edistystä ja suvaitsevaisuutta.

Ongelmia syntyy siinä vaiheessa, kun ihmisiä ryhdytään luokittelemaan ja leimaamaan, siirtämään väkisin siihen toiseen päähän.

Kamppailu suvaitsevaisuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta on täysin oikein. Vihapuheen ja leimaamisen täyttämä kamppailu niiden puolesta ei ole. Rasismi on tuomittavaa, mutta niin on myös ihmisten leimaaminen rasisteiksi vain siksi, että heillä on eri käsitys yhteiskunnallisesta tilanteesta ja ihanteista.

Rasismi voi hyvinkin olla maahanmuuttokriittisten äänten perustalla, mutta se ei ole sitä default-asetuksena. Ongelma pitää erikseen osoittaa eikä päättää etukäteen.

 

3. Kysyt: ”Kenen etua palvelee Suomen toistuva esittäminen kahtiajakautuneeksi yhteiskunnaksi?”

Vastaamme: Ei kenenkään, kuten ei myöskään kahtiajaon (jota on monenlaista – jakolinjat vaihtelevat) kieltäminen.

Haluamme nimenomaan korostaa sitä, että ”keskellä” on tolkuttomasti tilaa: ei tarvitse marginalisoitua ja jengiytyä mihinkään äärinäkemykseen. Todellisuus ei ole joko-tai: kansalainen voi samalla kritisoida maahanmuuttopolitiikkaa ja osoittaa yhteisvastuuta maahamme tulleita kohtaan.

Kahtia jakautuneen yhteiskunnan malli syntyy ääripäiden kamppailussa, sitä jopa tietoisesti synnytetään, ei siellä, missä pyritään katsomaan suurta välitilaa, jossa ihmiset elävät arkeaan ja luottavat monelta osin demokraattiseen järjestelmään.

Tolkun tien tarkoituksena on osoittaa tämä dikotomia vääränlaisen keskustelukulttuurin tuotannoksi.

 

4. Kysyt: ”Nähdäänkö niiden (ääripäiden) väliset voimasuhteet symmetrisiksi?”

Vastaamme: Asiat eivät ole yhteismitallisia: rasistinen rikos esimerkiksi on huomattavasti vakavampi asia kuin kunnianloukkaus solvaamalla vaikkapa natsiksi tai äärioikeiston suosijaksi ilman syytä.

Meidän roolimme on mediakriittinen ja keskustelun tapoja tarkasteleva. Niilläkin on yhteiskunnassa iso merkitys, kuten voidaan nähdä maailmanpolitiikassakin.

Keskustelutavat ja toisten leirittäminen näissä päissä muistuttavat toisiaan, ovat samalla tavalla asian kaksi puolta niin kuin ovat islaminvastaisuus ja poliittinen radikaali islam. Laidat lähestulkoon edellyttävät toisiaan.

 

5. Kysyt: ”Jos toisesta äärilaidasta löytyy muukalaisvihamielisiä rasisteja, keitä toisessa ääripäässä on?”

Vastaamme: Tässä toisessa ääripäässä rasisminvastustus ei näyttäydy aidon suvaitsevaisuuden tai moniarvoisuuden tai ylipäänsä humanismin edistämisenä, eikä myöskään rasismin uhrien ja ihmisoikeuksien puolustamisena vaan sokeana raivona kaikkea erimielisyyttä, myös asiallista poliittista kritiikkiä kohtaan.

 

Lopuksi haluamme vielä korostaa ”oppineiden” vastuuta keskusteluilmapiirin luomisesta. Koulutetun tolkunsakin tulee kommentoida asiallisesti ja perustella väitteensä hyvin, kuten jo Aristoteles ohjeisti (hymiö tähän väliin).

On kyettävä dialogiin eikä sorruttava ääripäälle tyypilliseen nimittelyyn, halventamiseen ja torjuntaan. On ymmärrettävä, etteivät kaikki osaa muotoilla ajatuksiaan niin hyvin kuin itselle on yliopistossa opetettu.

Yhteiskunnassa on monia ääniä. Juuri nyt huutoäänet korostuvat ja paisuttavat ongelmaa isommaksi kuin se kenties onkaan. Pelkäämme sitä, että radikaalit radikalisoivat toisiaan kamppaillessaan kukin omasta mielestään oikean asian – Suomen tulevaisuuden – puolesta. Seuraukset voivat olla poliittisia mutta myös väkivaltaisia.

Loppuyhteenvetona toteamme, että olisi ehkä parasta unohtaa koko ääripää-sana ja alkaa puhua yksiselitteisesti kaheleista. Heille voisi vaan jatkossa todeta, että soita Paranoid. Nokkahuilulla.

 

Terveisin:

Tolkun Tie –vetoomuksen työryhmä

Kirjailija Jyri Paretskoi

Toimittaja Kari Salminen

Muusikko Erkki Seppänen

Kirjailija-toimittaja Maria Syvälä (Dammert)

 

mariasyvala
Nokia

Kirjailija ja toimittaja. Julkaissut yhdeksän teosta; viimeisimpinä runokirja ja näytelmä maahanmuutosta (2015) sekä tietokirja lastensuojelun ongelmista (2013). Neljän lapsen äiti asuu Nokian Siurossa, jonka ulkopuolelta löytyy ihan kaikkea. www.mariasyvala.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu